Viikonloppu tuntuu lomalta

Ensimmäisen työviikon jälkeen huomaan, että viikonloppu on saanut aivan uuden merkityksen. Onhan se tähänkin saakka tuonut miehen kotiin ja toisen käsi- ja silmäparin lastenhoitoon, mutta omat tekemiset ovat pysyneet jotakuinkin samoina niin arkena kuin viikonloppunakin.

Nyt töiden alettua viikonloppu tuntuu minilomalta, tervetulleelta tauolta arjen kulkemis- ja kuljetusrumbaan. Yhtäkkiä ei teekään mieli lähteä yhtään minnekään (ei edes shoppailemaan!), vaan juuri se kotonaolo on kaikkein parasta.

Olimme perjantaina illalla niin väsyneitä, että jätimme tapojemme vastaisesti viikon ruokakauppareissun suosiolla lauantaille. Lauantaina nukuimme koko perhe 8.30 saakka, mikä on pojilta todella harvinaista. Väsyneitä päiväkotilaisia!

Kauppareissun, ruuan ja pikkuveikan päikkärien jälkeen pojat lähtivät isin kanssa pihahommiin, mm. muurahaispesiä hävittämään. Meidän pihan yläosassa, harjun kupeessa, riittää niitä isoja "hevosmuurahaisia", jotka muodostavat polkuja ja rakentavat uusia kekoja hetkessä. Ne myös purevat, joten rauhallinen yhteiselo kyseisten öttiäisten kanssa ei oikein onnistu. 

 

Isoveikka on hävittänyt muurahaiskekoja vaarin kanssa ja osaa jo tekniikan: pesä levitellään lapiolla ja kaivetaan munat esiin. Sitten aikuinen kantaa vedenkeittimellä kiehuvaa vettä pesän sisään. Myrkky olisi varmasti tehokkaampaa, mutta lasten ollessa pieniä emme halua ainakaan toistaiseksi kylvää vaarallisia aineita pihaan.

Isoveikalla Legon lippis, Lindexin huppari, etelän tuliaisina saadut sortsit ja Reimatec lenkkarit.

  

Pikkuveikalla on päällä uusi Marimekon dino-aiheinen paita. Väri sopii tosi hyvin meidän kuopukselle ja aihe miellyttää pientä soturia ;) Äiti katselee mielellään kuosin väriyhdistelmää.

Sortsit ovat Lundmyr of Sweden. Niissä on korkea, käännettävä säätövyötärö ja tähti polvessa, hankittu viime kesänä laivareissulta. Tosi pehmoiset, joten eivät ehkä ihan parhaat ulkona rymyämiseen, mutta lähtivät kyllä puhtaaksi kunnon tahrakäsittelyiden jälkeen.

Onko joku konsti, jolla ruohotahran saa pois? Itse en ole onnistunut yhdistelmällä Dr Beckmann harjasuuttimella tahralle + Vanish jauheena koneeseen. Päiväkodista tulee paljon ruohotahroja pikkuveikan polviin.

Kasvimaa on perattu ja talvetetut pensaat keskellä pörröttävää punatähkää (perenna) lukuunottamatta siirretty ruukkuihin odottamaan loppusijoituspaikkaansa pääsyä.

Jos tarkasti katsoo, näkee, että herneet ovat itäneet ja muutaman sentin versot puskevat mullasta keppien kohdalla. Taustalla ruohosipuli on oikein rehevänä runsaisen sateiden jäljiltä.

Uusin lemmikkini on terassille isoon ruukkuun istutettu valkokukkainen jalokärhö (Madame de Coultre). Herkän kaunottaren tyveä suojaamaan istutin amppelimansikan.

Tykkään kärhöistä, noista suurikukkaisista kaunottarista, mutta aiemmat kokeiluni epäonnistuivat. Omenapuun istutuskuopan pitäisi kaikkien puutarhalakien mukaan olla oivallinen kasvupaikka jalosukuiselle, syväjuuriselle köynnökselle, mutta niinpä vaan näivettyivät. Nyt kokeillaan sitten ruukkukasvatusta: siinä eivät ainakaan vaahteranjuuret tai myyrät myllerrä.

Perheen yhteinen "lemmikki" on pääoven vieressä riippuvan kranssin linnunpesä, josta kerroin aiemminkin. Pesässä on jo viisi munaa. Nyt emolintu myös hautoo! :)  Laji on vielä määrittämättä, mutta joku harmaa pikkulintu munien päällä makoilee. Voi että pojat odottavat linnunpoikasten kuoriutumista! Toivottavasti pesintä onnistuu erikoisesta pesäpaikasta huolimatta.

Tänään sunnuntaina pojat olivat ilmeisesti levänneet riittävästi arkiviikon rasituksista ja heräsivät jo tavalliseen aikaan 7 maissa. Onneksi on tv:n lastenohjelmat :)

Itse kävin aamupäivällä pitkästä aikaa lenkillä ystävän kanssa ja maailma tuli taas parannettua siinä sivussa. Päiväruuaksi valmistelin pitkän kaavan mukaisen grilliruuan, päälajina tällä kertaa grillikylki.

Miesväki rakensi verkkoaitaa, jonka ideana on sulkea viimeisetkin koloset rakennusten välissä, jolloin pääsy pihalta tielle päin katkeaa. Tarkoitus olisi, että pojat voisivat olla ulkona jatkossa keskenäänkin, eikä tarvitsisi pelätä pikkuveikan eksyvän autojen sekaan. Eipä tuo ole tielle aikoihin enää pyrkinytkään, mutta tiivis aita tuo kuitenkin turvallisuuden.

Arvonnousun kokenut viikonloppu tuntuu kuluvan aivan liian nopeasti! Pyykit on pesty, mutta imuriin en ole tarttunut. Sen sijaan olen katsonut pitkästä aikaa kauhuleffan ja jopa oikaissut itseni riippukeinuun. Ruokaa olen laittanut (jostain syystä) vain viikonlopun tarpeisiin, joten huomenna pitää tekaista nopeasti uunikuntoon valmistuva kinkkukiusaus, että löytyy pojille iltaruokaa ja eväsrasioihin täytettä alkuviikoksi.

Harrastatteko töissä omia eväitä vai käyttekö syömässä jossain? Syöttekö kotona aamupalaa ennen töihin lähtöä? Mitä syötte arki-iltaisin? Yritän tässä löytää toimivaa ruokakulttuuria työssäkäyvälle äidille :)

Leppoisaa sunnuntai-illan jatkoa ja voimia tulevalle viikolle!

Vahteristonemäntä