Perhosten metsästäjät ja muutoksen tuska

Tiedättekö miten metsästetään perhosia? Haavilla tietysti, mutta se ympäriinsä huiskiminen vain karkottaa arat luontokappaleet ja turhauttaa pienen metsämiehen. Jos vain istuisi terassilla ihan paikallaan haavin kanssa, jonka pohjalle on pudotettu voikukka? Jospa perhonen lentäisi sitten suoraan haaviin. Tätä isoveikka yritti tässä eräänä päivänä :)

 

Mutta kyllä ne huiskivatkin, pikkuveikka myös. On jännittävää metsästää, vaikkei sitä saalista tälläkään kerralla oikeasti saatu. Onneksi loppukesällä pihassa kukkii kasveja, jotka houkuttelevat poikia kiinnostavia perhosia. Esimerkiksi punatähkä, punahattu ja maustekasvina tunnettu oregano ovat hyviä perhoskasveja.

Metsästetäänkö teillä perhosia tai muita ötököitä?

Pikkuveikalla on päällään Molo Kids pandapaita ja H&M viime kesäiset sortsit. Cars lippis löytyi kolmella eurolla jostain alekorista. Kavatin lenkkarit ovat meidän tähänastisista lenkkareista kestäneet parhaiten päivittäistä käyttöä. Kärjet ovat edelleen ihan ehjät. Asfaltilla potkumopoilua näillä ei tosin ole kokeiltu (sillä leikillä saimme viime kesänä paritkin lenkkarit puhki päivässä).

Mitkä on teidän kestävimmät tai muuten parhaat lenkkarit?

Isoveikalla kirpparilta löytynyt me&i paita ja viime kesäiset me&i sortsit, samat lenkkarit kuin pikkuveikalla ja moneen kertaan blogissa nähty lempparilippis Lego Chima. Lippis kestää kiitettävän hyvin konepesua, mikä on näillä hikipäillä tärkeä ominaisuus. Kannatti maksaa vähän kovempi hinta lippiksestä.

Mutta mitä meille kuuluu nyt, kun toinen työ-/päiväkotiviikko kääntyy kohti loppuaan? Noh...kaikki ei ole mennyt ihan niin upeasti, kuin aluksi hehkutin. Töissä on edelleen mukavaa ja on hienoa saada aikaan, mutta...

Pojat reagoivat. Eilinen päivä taisi olla pohjanoteeraus. Päiväkodin hoitaja kertoi poikia hakiessani, että isoveikka oli häiriköinyt ihan kunnolla ruokailussa ja törmäillyt tahallaan toisiin lapsiin pihalla pyörällä (siellä on sellaisia poljettavia kolmipyöriä, joilla saavat ajella lenkkiä). Tällaista käytöstä eivät ole häneltä ennen nähneet (ja aloitti siis pk:ssa viime elokuussa). Minä toki olen.

Bussimatka kotiin oli superlevoton ja varsin kovaääninen. Lisäksi pysäkiltä kotiin käveltäessä pikkuveikka ulvoi koko matkan ja kohdalle sattunut naapurin täti tarjosi huomaavaisesti kassien kantoapua, kun huomasi ahdinkoni pikkuveikan raahaamisen kanssa. 

Poika jatkoi erotuskakiukutteluaan tietysti vielä kotonakin. Pidin pienemmäistäni pitkään sylissä sisälle päästyämme ja isoveikka sanoi ottavansa tussin ja menevänsä yläkertaan omaan huoneeseen "kirjoittamaan salakirjoitusta vihkoon". 

Hetken päästä havahduin epäilyttävään hiljaisuuteen ja samassa poika tulikin portaat alas ja sanoi kummallisella äänellä: "Äiti, kato..." Isoveikka oli piirtänyt itselleen mustalla tussilla kasvot ja käsivarret täyteen pitkiä viivoja! Työ oli tehty huolella ja hartaasti, kuulemma kylpyhuoneen peilin edessä, että tulee mieluinen. Voi luoja.

Onneksi en suuttunut. Tuijotin ensin vain epäuskoisena seeprakuvioitua esikoistani ja sitten lähdettiin äkkiä naamapesulle - kasvoista väri olisi kaikkein tärkeintä saada irti. Kiitos päiväkodissa levitetyn aurinkovoiteen tai kasvojen erilaisen ihotyypin, tussiviirut lähtivät naamasta kiitettävästi. Käsivarsia sain sen sijaan hangata rasvallakin ja silti nuori kapinalliseni näytti edelleen aika hurjalle. Onneksi viirut vaalenivat seuraavaksi päiväksi. Isoveikka nautti selvästi saamastaan huomiosta - sitähän raukka hakikin.

Ilta oli muutenkin yhtä hulabaloota ja poikien oli vaikea keskittyä syömään ja iltatouhuihin. Isäntä tietenkin sopivasti yön yli työreissussa. Mutta minä en raivostunut, en edes kunnolla hermostunut. Näin pitkästä aikaa tilanteen ulkopuolelta: pojat reagoivat muuttuneeseen arkeen ja äidin poissaoloon. Ymmärsin, tuin ja lohdutin. Olin läsnä. Minäkö?!? 

Kyllä tuolla töihin paluulla on ihmeellinen vaikutus. Nyt taidan ymmärtää, mitä jotkut äidit tarkoittivat, kun sanoivat, että olivat töihin palaamisen jälkeen parempia äitejä lapsilleen.

Toki silti epäilen, että tämä on itsellä nyt sellaista alkuhuumaa, joka loppuu ennemmin tai myöhemmin työn alkaessa maistumaan puulta. Mutta nautin olostani niin kauan, kuin tätä kestää :)

Mukavaa loppuviikkoa, ensi viikolla onkin jo juhannusviikko! Onko teillä jo juhannussuunnitelmat valmiina? Me lähdetään perinteisen mökkijuhannuksen viettoon isovanhempien luo.

Vahteristonemäntä