sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Kasvukipuja



Mietityttää. Kiukuttaa. Ärsyttää ja huolestuttaa. Miksi vanhemmat antavat eskari-ikäisten pelata väkivaltaisia pelejä ja katsoa selkeästi vanhemmille lapsille/aikuisille tarkoitettuja ohjelmia?!? Herkkä ja kaverien suosiosta huumaantunut isoveikka tuntuu imevän ei-toivottavaa käytöstä kuin sieni.

Pahimpia ovat usein nämä viikon kaksi pidempää hoitopäivää (7.30-15.30), jotka kaikesta päätellen kuormittavat lasta liikaa ja kaveripiirissä hyväksyttävä "kova" käytös jää päälle vielä kotiin tullessa. Mutta on tätä tiuskimista ja toisen alentamista ilmassa välillä pelkän puokkarin jälkeenkin. Toisina päivinä enemmän kuin toisina. Lisäksi pojan leikit ja piirustukset ovat nykyään suurimmaksi osaksi pelkkää sotaa ja taistelua. Miekkoja ja verta.

Siellä päiväkodissa on niin kova meno. Ja ryhmä niin suuri ja poikavoittoinen, että se näkyy meillä kotonakin. Isoveikka on alkanut laukoa minullekin ties mitä. Ihan kuin murkkuikäinen. Pyytää kyllä anteeksi, kun torutaan ikävästä kielenkäytöstä, mutta kohta tulee taas uuai sivallus. Näinkö lapset puhuvat eskarissa kavereiden kesken? Nyt saa jo isikin osansa pojan töksäyttelyistä ja pikkuveikkaa nälvitään tietysti kokopäivätoimisesti. Vaikka kuinka kielletään ja laitetaan jäähylle, jollei kieltäminen tehoa.

Tuntuu tosi pahalta, kun ikäänkuin ruokapöydässä istuisi välillä ihan vieras lapsi. Poika käy monesti eskarin jälkeen niin kierroksilla, ettei muista päivästä oikein mitään, kun kyselen. Pitäisi muistaa olla kyselemättä silloin, kun on ollut rankka päivä. Ensin täytyy antaa lapsen syödä hiljaisuuden vallitessa ja rauhoittua Aku Ankan ääressä, että lapsen mieli palaa kotimoodiin. On se hurjaa tuo nykylasten maailma.

Yhtenä päivänä isoveikka tuli kotiin, otti samantien esiin lompakkonsa ja alkoi kiihkeästi laskea säästöjään. Kysyin, mitä hän tekee. Ei vastausta. Kohta selvisi, että poika halusi antaa eskarikaverilleen kaverin itsensä tarkasti valitseman ja nimeämän, aivan liian kalliin synttärilahjan. Tietysti selitin asian todellisen laidan samantien, mutta jäin taas miettimään, kuinka tuota poikaa viedään siellä ikäistensä maailmassa kuin pässiä narussa. Ja omien sanojensa mukaan hän tekee ihan mielellään, mitä kaverit pyytävät. Ei kuulosta hyvältä.

Olemme keskustelleet isoveikan kanssa näistä kaverisuhteista ja niiden periaatteista rauhallisesti ja moneen otteeseen. Kuten vaikkapa siitä, että kaveruutta ei voi ostaa ja että kunnon kaveri antaa toisenkin välillä päättää, mitä leikitään. Poika suuttuu joka kerta: hän ei halua, että hänen kavereistaan puhutaan "pahaa". Kaverit ovat kaikki kaikessa, vaikka eivät olisikaan reiluja. Toiset ovat johtajia jo alle kouluikäisinä ja toiset niitä johdettavia. Näinkö se menee?

Eskarin keväisessä kehityskeskustelussa otin tietysti nämä teemat esille. Lastentarhanopettaja ei tiennyt mitään lasten muuttuneesta kielenkäytöstä toisiaan/vanhempiaan kohtaan. Miten tietäisikään: eiköhän tämä kasvavien machojen koodikieli loista lähinnä sen vapaan ulkoleikin aikana, jolloin ryhmän aikuiset seisovat pihan keskellä vahtimassa laumaa. Isoveikan liialliseen johdateltavuuteen ja ryhmädynamiikkaan ammattikasvattaja lupasi kiinnittää huomiota, mutta pianhan tämä esiopetus päättyy ja kesän jälkeen poika siirtyy vielä kovempaan koulumaailmaan.

Kertokaa, että teilläkin on/on ollut vastaavaa? Ja että tämä on vain vaihe, joka menee ohi? Miten vahvistaa lapsen itsetuntoa koulua varten? Kaikki vinkit otetaan ilolla vastaan.

Huomenna on taas eskarilaisella toinen viikon pitkistä hoitopäivistä. Täytyy taas suggeroida itsensä Rouva Pitkäpinnaksi ennenkuin haen pojan päiväkodista kotiin. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Muistetaan hengittää syvään. Onhan tämän eskarilaisen pikkumurkkuiän ja sen varsinaisen välissä tauko, onhan?

Aurinkoista alkavaa viikkoa!

Vahteristonemäntä

14 kommenttia:

  1. Kuullostaa tutulta. Meillä eskarilainen pyytää pelejä mitä muut kuulemma pelaa. Alkoi jutut olemaan niin hurjia että piti tarkistaa mistä peleistä on kyse niin eiköhän ollut K18. Meillä saa pelata K7 Lego pelejä kerran viikossa. Täällä kiroillaan ja puhutaan muutenkin rumia. Muutenkin meno esikoulussa aivan liian villiä tädeistä huomaa että ovat aivan loppu. Poika jää esikouluun vielä vuodeksi ja toivon todellakin että olisi rauhallisempi ryhmä syksyllä. Itkua saa kyllä pidätellä ne harvat kerrat kun poika jotain haluaa kertoa päivän tapahtumista. Ryhmässä on pari kiusankappaletta kuristavat, tönivät, potkivat ja nimittelevät lapsia ja aikuisia. Aamulla kun avaat portin niin johan joku huutaa paskapelle tai jotain vastaavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh. Eipä kuulosta ollenkaan mukavalle teidänkään eskarin touhu :(

      Ja noinhan se juuri menee, että ryhmässä ei tosiaan tarvitse olla kuin pari "haastavaa" lasta, kun karuselli alkaa jo pyöriä.

      Oletko ottanut lasten kielenkäyttöä puheeksi eskarin henkilökunnan kanssa?

      Poista
  2. Meillä kans isompi ottaa vaikutteet nyt kaikesta seurasta. Siis lasten seurasta. Jos on rauhallisen kaverin seurassa, on loppupäivän rauhallinen. Jos on rämäpää/enuskomitään/haistakaav*ttu seurassa niin on sit just sellanen loppupäivän...

    Ja meillä on jo pitkään tuntunut asuvan teini-ikäinen. Ohimenoa odotellessa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset on kyllä uskomattomia sieniä imemään vaikutteita! Ja siinä sen näkee, miten herkkiä he ovat ja miten heitä pitäisi suojella kaikelta pahalta :/ Mutta miteskäs suojelet maailmalta...

      Tsemppiä teillekin pikkumurkun kanssa! Noin 5-vuotiaana tämä oirehdinta meillä alkoi (kyllä siinä taisi olla joku rako 3 v uhman jälkeen...) ja eskarivuosi on ollut sitten jatkuvaa vääntöä käyttäytymisestä. Kaverit ovat kaikki kaikessa ja idoleita.

      Poista
  3. Uhmakas käytös rumine puheineen kyllä voi olla ihan sitä 6-vuotisuhmaa. Ja tässä iässä kavereiden mielipiteet on isossa roolissa.
    Oletteko kutsuneet kavereita teille kylään? Pääsisit vakoilemaan vuorovaikutusta ja puuttumaan heti. Mieti kenen kanssa ystävyyttä haluat vahvistaa ja tue sitä esim järjestämällä leikkiaikaa kaksin hänen kanssaan. Ja itse olette vanhempina tärkeät rajojen asettajat. Vaikkei poika tykkää, niin kerrotte vain toistuvasti mikä käytös ei sovi.
    Tsemppiä.
    -T-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on välillä rumaa puhetta. Lisäksi hölmöilyä ja pelleilyä ruokapöydässä yms. tilanteissa. Nämä on just semmosia juttuja, mistä huomaa, että ovat kavereiden kesken hauskoja. Ei vaan meihin vanhempiin uppoa samalla tavalla. Tietenkin myös kaikki pylly-, pippeli-, kakka- ja muut vastaavat ovat hurjan hauskoja sanoja ihan missä tahansa tilanteessa. Ja älytön räkätys päälle. Ja nyt aika ärsyttävänä juttuna on muotisana, kun pyytää lasta tekemään/tulemaan tms. niin vastaus on ylimielinen "ehkä".
      -T-

      Poista
    2. Meillä on muuten kans se "en jaksa" !

      Poista
    3. Kiitos taas kerran "T" asiantuntijamielipiteestäsi :)

      Kuulostaa ainakin osittain samanlaiselle teidänkin eskarilaisen käytös. Helpottavaa kuulla ;) Kyllä nuo teatraaliset pikkumurkut osaavatkin joskus ärsyttää vanhempiaan!

      Tarkoitukseni on kutsua isoveikan kavereita kylään ja kovasti isoveikka ja kaveritkin ovatkin viime aikoina kyläilyä pyydelleet.

      Täytyy alkaa onkimaan vanhempien yhteystietoja: tapaan heitä äärimmäisen harvoin päiväkodilla, sillä meillä on ihan eri aikataulut, eikä kukaan tosiaan asu lähinaapurustossa. Olisi kätevää, jos eskarissa olisi lista vanhempien yhteystiedoista.

      Viime viikolla osuimme sattumalta yhden isoveikan eskarikaverin kadulle ja pojilla oli heti kivat leikit pystyssä :)

      Poista
  4. Oliskohan se toi ikä yhdistettynä ehkä raisuihin kavereihin eskarissa. Täällä on kaksi eskariryhmää tuolla koulun eskarissa, missä meidän eskarilainen käy. Toinen ryhmä tuntuisi olevan haastavampi, ja se meidän eskarilaisen ryhmä vähän rauhallisempi. Mikä on hyvä, kun toi meidän eskarilainen on rauhallisempi tyyppi ja oli etenkin syksyllä vielä vähän arka ryhmätilanteissa. Nyt on jo reipastunut kummasti. Sen kummemmin huonoa käytöstä ei ole siirtynyt kotiin eskarista, mutta älyttömät vitsit ja tällaiset "sano hylly - sulla on iso pylly" jutut ovat nyt meillekin rantautuneet. Huoh. No tuo nyt ei kuitenkaan vielä superpaha ole, onneksi ei ole kirosanoja oppinut vielä!
    Tsemppiä uhmiksen kanssa - kyllä se jossain vaiheessa helpottaa, ja sitten saakin odotella murkkuiän turbulensseja... ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todennäköisesti. 6 v ikä on toisaalta tosi herkkä ja toisaalta tuossa iässä kuulemma nousee pojilla tuo machoilu pintaan ja arvojärjestys laumassa alkaa hahmottua pikkuhiljaa.

      Teillä on käynyt tuuri eskariryhmän kanssa, kuulostaa hyvältä :) Meillä on isoveikka reipastunut ryhmätilanteissa valtavasti siitä, kun aloitti päiväkodin vajaa 5 vuotiaana. Pitkään kotona kasvanut lapsi on alkuun taatusti ihmeissään suuressa ryhmässä ja vaatii totuttelua. Onneksi kavereita on riittänyt.

      Täällä on opiskeltu eskarissa myös kirosanat, mutta ne on kitketty kotikielestä samantien pois. Tuon epäkunnioittavan puheen kitkeminen on vaikeampaa.

      Mulla oli itsellä vaikea ikävaihe 5 vuotiaana: olin ihan kauhea. Murrosikä taas menikin ohi ihan huomaamatta. Jospa isoveikan kanssa kävisi sama homma? Elättelee toiveita...

      Poista
  5. Olen kans ihmetellyt, miten pikkukoululaiset/eskarilaiset saavat 1. valvoa jopa yhteentoista arki-iltaisin 2. katsoa leffoja, joissa on huomattavasti korkeampi ikäraja 3. palata aikuisille suunnattuja videopelejä 4. riekkua ulkona 20-21 vaikka seuraavana aamuna on koulua jne. Tytön kaveri on myös valehdellut minulle päin naamaa silmät kirkkaina asioita. Todellakin toivon, ettei oma lapseni tee sellaista. Säännöistä ja hyvistä käytöstavoista on keskusteltu kyllä paljonkin.

    Eskarivuosi oli meillä todella hankala ja uhmakas. Tyttö oli jatkuvasti kotiarestissa sen takia, ettei sääntöjä noudatettu ja käytös oli muutenkin todella ala-arvoista. Puhelimeen ei vastattu, lyötiin luuria korvaan ja kotiin tultiin silloin, kun huvitti, ei silloin, kun oli ruoka-aika tai illalla piti tulla iltapalalle ja suihkuun. Olin ihan hermoraunio, mutta toisaalta ei lasta voi kotiinkaan lukita loppuelämäksi. Se, että eskarivuonna annoimme vähän löysää, tuntui kostautuvan ja tyttö olisi halunnut valloittaa samantien koko kaupunginosan. Luulen, että reilläkin uhmaaminen ja kapinointi kuuluu ikään. Ja ikään kuuluu myös kavereiden ihannointi ja heidän puolustamisensa, vaikka olisivat kuinka pöllöjä tahansa :D Näin oli meilläkin. Paras kaveri oli/on tyttö, joka lyö suuttuessaan, tönii jatkuvasti ja härkkii muutenkin. Poikien kanssa leikit sujuu noin miljoona kertaa rauhallisemmin ja paremmin...

    Tänä vuonna olen kuitenkin kaiken eskariuhmistelun jälkeen todennut, että lapsestani löytyy järkeä. Asioista ja kaverien käytöksestä pystyy puhumaan järkevästi. Tyttö kuuntelee, mitä puhun ja on itse antanut parhaalle tyttökaverilleen porttikiellon meille toistaiseksi. Sääntöjen noudattaminenkin sujuu ja kotiarestia ei tarvitse enää jaella juuri ollenkaan. Toki uhmaamista on vieläkin, mutta se on lieventynyt huomattavasti. Elämä on ihanan rauhaisaa, kun olen saanut perusteltua, miksi kannattaa mennä ajoissa nukkumaan, miksi elokuvissa ja peleissä on ikärajat jne. Ne levottomimmat koulukaverit ovat nimenomaan niitä, joilla ei kotona ole järkeviä nukkumaanmenoaikoja eikä muitakaan rajoituksia...

    Tsemppiä! Eiköhän teilläkin tämä uhmailu ole kasvukipuilua. Ja onhan ne päivät eskarissa ja hoidossa rankkoja lapsille. Kyllä meilläkin näkyy väsymys kiukkuamisena ja ei tyttö jaksa todellakaan aina kertoa päivästään. Ja ymmärtää sen. Ei sitä jaksa aina itsekään. Silloin mennään vain todella aikaisin nukkumaan koko perhe ja yleensä seuraava päivä onkin sitten jo parempi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, miten teillä on ollut vastaavia juttuja tyttöjen maailmassa. Ja ihan mahtavaa lukea, että eskarista kouluun siirryttäessä pitäisi ainakin osan hölmöilyistä jäädä pois ja keskusteluyhteyden lapseen parantua. Aikamoinen eskarivuosi on ollut teilläkin.

      Saa nähdä, millaisia kotiintulo- ja nukkumaanmenoaikoja isoveikan luokkakavereilla ensi syksynä on. Meillä on varmasti verrattain aikainen rytmi, sillä poika on aina ollut aamuvirkku ja menee edelleen mielellään nukkumaan klo 20. Talvella saattaa olla ihan sippi jo klo 19.

      Olin aivan järkyttynyt, kun juttelin aikanaan isoveikan lastentarhanopettajan kanssa pojan aloitettua päiväkodin 5 v. Ihmettelin, kun pojan leikit muuttuivat pienessä ajassa kovin taistelukeskeisiksi. Lto huokasi, että ryhmässä on useampi lapsi, jotka saavat pelata jopa K18 pelejä ja katsoa vapaasti TV:tä, mikä vaikuttaa koko ryhmään käytökseen. Uskomatonta. Joskus päiväkodissa on kuulemma sovittu yhteiset pelisäännöt vanhempien kanssa lasten pelaamisesta, kun meno on mennyt aivan mahdottomaksi. Olisikohan taas aika keskustelulle?

      Meillä isoveikka viettää vielä illat kotosalla pikkuveljen seurassa, sillä naapurustosta ei löydy lapsiperheitä. Lähin kaveri on kilometrin päässä ja sinne voisi isoveikka alkaa kulkemaan yksin vaikka koulun alettua.

      Kovasti on siis muutosta ilmassa. Toivotaan, että tämä tästä rauhoittuu :)

      Poista
  6. Kaverit ovat meilläkin seiskaveelle todella tärkeitä. Itse olen kyllä jonkin verran "ohjaillut" kaverisuhteiden syntymistä ja kehittymistä, että olisi muitakin kuin vanhempien mielestä ns. ei-toivottuja kavereita. Pääsääntöisesti meidän seiskaveellä on oikein mukavia kavereita, joukkoon mahtuu vain yksi kaveri, jonka kanssa tulee kaikenlaista "hölmöilyä", tosin hänkin on sinällään ihan kiva ja sympaattinen poika, jotenkin vaan sellainen, että hänellä tulee asiassa kuin asiassa "ylilyöntejä". Olen kyllä huomannut, että meidän seiskaveellä on myös tuollaista "näyttämisen tarvetta", mutta onneksi hänellä on paljon sellaisia kavereita, joille hän "kelpaa ihan omana, suht' rauhallisena, itsenänään".

    Yli kahdenkymmenen vuoden äitikokemuksella olen huomannut, että jos ei seitsemän vuotiaalle lapselle pysty/halua rajoja asettaa, niin turha on enää murkkuikäistä yrittää kasvattaa ja ohjata ns. oikealle polulle. Niinpä meillä ollaan aika tiukkoja juurikin noissa postauksessa esille nostamissasi asioissa; ei katsota mitään vanhemmille tarkoitettuja ohjelmia, elokuvia tms., eikä pelata mitään ns. kiellettyjä pelejä ja peliaika muutoinkin on aika rajoitettua. Meidän seiskaveetä on pienestä pitäen ohjattu harrastusten pariin ja pihapeleihin ja jotenkin hän on luonteeltaankin sellainen, että kaipaa paljon ohjattua ja vapaamuotoista liikuntaa - energiaa riittää.

    Kiroilu on meillä kiellettyä, eikä sitä juurikaan meillä kuulukaan. Tuossa samassa iässä meillä oli kyllä jonkinlainen "vastaanväittämis-uhmaikä", mutta se meni onneksi aika äkkiä ohi. Nyt mennään suhteellisen seesteistä vaihetta. Tsemppiä, tuo uhmailu tuossa iässä oli ainakin meillä ohimenevää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun kommentoit :)

      Täytyykin alkaa panostamaan tuohon "hyvien" kaverisuhteiden kehittymiseen ja kutsua lapsen kavereita meille kylään, että pääse näkemään lasten käytöstä pienemmissä ympyröissä. Tuossa aiemmin kerroinkin, että naapurustosta ei tosiaan lapsia löydy, joten kavereille on mentävä ainakin tällä hetkellä vanhemman viemänä.

      Olen aivan samaa mieltä kanssasi: kasvatustyöstä suurin osa tehdään tosiaankin ennen kouluikää. Aika monen kohdalla kasvatus on kuitenkin varsin hukassa ja opettajat ovat sitten ihan pulassa koululuokkien kanssa. Toivottavasti isoveikan luokka saa vahvan persoonan opettajakseen. Mitään kaveeraajaa en todellakaan toivo.

      Meillä 6 v katsoo vain varsinaisia lastenohjelmia (K7 elokuvia hyvin harvoin erityistilanteissa ja tarkoin valittuna) ja niistäkin vauhdikkaimpia välttäen. Kolmokanavan tarjonta ei sovi pojalle selvästikään. Pelikoneita emme ainakaan toistaiseksi omista, joten pelaaminen tapahtuu Afrikan Tähti pelin (lautapelien) ja satunnaisten, vanhemman ipadilla tapahtuvien Angry Birds pelihetkien kautta. Ulkoilu, liikkuminen ja kiipeily ovat tärkeitä. Kerran viikossa on liikuntakerho ja kerran viikossa uimakoulu. Meilläkin pojat kaipaavat paljon fyysist toimintaa ja rehkimistä ollakseen tyytyväisiä.

      Kiva kuulla, että teilläkin selvittiin 6-vuotisuhmasta kohtalaisen lyhyessä ajassa - ehkäpä meilläkin tilanne helpottaa koulun myötä. Kiitos tsempeistä :)

      Poista

Kommentti sinulta kivalta tuntuisi, anonyyminäkin onnistuisi! :)