Kilpahiihtoa ja itsensä voittamista

Pahoittelen, ettei minusta ole kuulunut. Opiskelut ovat nielaisseet tämän emännän yhtenä suupalana. Vaikka teen kouluhommia 8 tuntia päivässä, ei se tunnu riittävän!

Talvilomalla pojat pärskivät flunssan kourissa ja pikkuveikalle haettiin jo toinen antibioottikuuri peräjälkeen, kun korvat eivät ottaneet parantuakseen. Kontrolliajan jälkeen siintää edessämme putkitusjono, mitä pidän pelkästään hyvänä asiana: isoveikka sai putkista pysyvän avun samanikäisenä. Pääsimme kuitenkin loman lopulla päiväreissulle Helsinkiin, josta yritän kirjoitella teille ihan oman kertomuksensa. Tekipä hyvää vaihtaa välillä maisemaa ja päästä pois koulutehtävien luota ja flunssaparantolasta.

Kuluvalla viikolla olen useimpina iltoina ottanut koulutehtävät esiin vielä poikien nukkumaanmenon jälkeen ja nipistänyt lyhenevistä yöunista (ja olemattomaksi käyneestä vapaa-ajasta) tunteja opintojen hyväksi. Ja silti huomaan kerta toisensa jälkeen, että hommat kasaantuvat. Tolkuton tämä itseopiskelun määrä nykyään.

Maanantaina oli eka tentti ja tunnollisena tyyppinä luin tietysti siihen kuin heikkopäinen. Onneksi ahkeruus myös kantoi hedelmää tässä tapauksessa ja 4 (hyvä) oli oikein mukava tulos ensimmäisestä oikeasta tentistä tässä opinahjossa. Hyvä minä! On se muuten ihmeellistä, kun tentitkin tehdään nykyään verkossa.

Tiistaina jaettiin koulun hankkimat kevään harjoittelupaikat ja samalla alkoi syksyn harjoittelupaikkojen paniikinomainen omatoimihaku. Tämän kevään harjoitteluun sain lopulta ihan hyvän paikan yksityisestä vanhusten palvelukodista (tai mistäs sitä vielä tietää, millainen paikka on), mutta syksyn mieluisat paikat klikattiin opiskelijagollegoille ennenkuin ehdin edes kirjautua järjestelmään.

Onhan meille kerrottu, että suurin osa harjoittelupaikoista täytyy etsiä itse, mutta silti tuo hakujärjestelmän tarjonnan suppeus yllätti. Stressitaso nousi ja turhautuminen alkoi väijyä: tästä mitään tule... Joka lukukaudeksi täytyy löytää harjoittelupaikka ja tottahan noiden paikkojen olisi syytä tukea omia kiinnostuksen kohteita ja tavoitteita sekä tietysti täyttää vielä koulun asettamat monipuolisuus- ja laatuvaatimukset. Toivottavasti harjoittelupaikkojen määrä suhteessa opiskelijamäärään ei sentään anna esimakua tulevasta työtilanteesta. Takaraivossa tuntuu pelko siitä, että valmistuessani tämä ala on kokenut sellaisen muutoksen, että työnsaanti ei enää olekaan niin itsestäänselvää.

Torstaina pääsin kokeilemaan ihan käytännössä, miltä tuntuu pukeutua steriiliin hoitajan asuun hengityssuojineen kaikkineen ja millaista on pedata siraalan potilasvuode. Ilahduttavan konkreettista opetusta kädestä pitäen. Tätä lisää! Samaan aikaan aloitimme anatomian ja fysiologian kurssin, jonka oppikirjan hinnalla saisi kolme Molon paitaa. Kirpparihintaista opusta ei ollut tarjolla tässä tapauksessa ja uskomattomia summia pyytävät muuten käytetyistäkin kirjoista.

Viikonlopuksi saimme ystäviä yökylään ja se irrotti mukavasti aivot arjen kiireistä. Mutta samalla hupenivat tietysti tuikitärkeät lääkelaskuharjoituksiin tarvittavat tunnit. Tentti on ensi perjantaina ja lähiopetusta on luvassa muikeat neljä tuntia. Juu-u, kyllähän siinä ajassa taotaan rautaisia ammattilaisia! Haluaisitko sinä lääkkeitä hoitajalta, joka on saanut vain pikakurssin lääkelaskennasta?

Kuluvalla viikolla pikkuveikka hiihti päiväkodissa lakisääteiset varhaiskasvatukseen kuuluvat hiihtokerrat ja isoveikka osallistui reippaana koulun hiihtoretkelle laavulle. Hiihtämisestä tänä talvena innostunut ja isin sekä vaarin kanssa hiihtolenkeillä käynyt koululaisemme osallistui myös elämänsä ensimmäisiin hiihtokilpailuihin, Hippo-hiihtoihin. Poika sivakoi sitkeästi perinteistä tyyliä luistellen liukkaasti etenevien ikätoveriensa perässä ja pienen osallistujamäärän vuoksi kohosi kuin kohosikin mitaleille. Voi sitä riemua ja onnea itsensä voittamisesta!

Isoveikalla on kuvissa yllään jo pari kautta käytössä olleet Reiman välikausitakki, -housut, -hanskat ja -pipo. Alpina monot on hankittu paikallisesta urheiluliikkeestä ja Sukset ovat vaarin sponsoroimat monenlaisessa hiihtosäässä toimivat, voiteluvapaat Fisherit. Pikkuveikka pysyi katsomossa lämpimänä meillä testattavana olevassa Travallen Remu haalarissa. Meidän yhteistyö Travallen kanssa sai muuten jatkoa, joten saatte lukea käyttökokemuksia myös Travallen välikausituotteista, kunhan kevät tästä etenee.

Miten teidän viikko on sujunut? Olethan muistanut hyödyntää Travallen alekoodin?

Aurinkoisia ja energisiä kevättalven päiviä toivotellen,

Vahteristonemäntä

Alekoodi Travallen kevätuutuuksiin!

Nyt minulla on teille iloisia uutisia: sain Travallelta blogiyhteistyön merkeissä alekoodin jaettavaksi teille lukijoille! Tuolla kuvassa näkyvällä koodilla REMU16K saat siis Travallen verkkokaupasta kevätuutuuksista 20 % alennuksen 31.3.2016 saakka.

Nyt tilaamaan upean värikkäitä, toiminnallisia ja kestäviä välikausihousuja -takkeja ja -haalareita! Ja tietysti asusteet sävy sävyyn :) Meillä tarvitaan ainakin erikoiskestävät SuperRemu välikausihousut. Mikä on teidän välikausivarusteiden tilanne?

Joko luit meidän kokemuksia Travallen talvituotteista ja maistelit makupaloja keväisistä Remuista?

Reipasta viikonloppua ja aurinkoisia ulkoilukelejä toivotellen,
Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

Aurinkoisena talvilomapäivänä

Isoveikalla Travalle Remu takki, Reima Kiddo housut, Reiman pipo ja hanskat, jalassa Kuomat.

Pikkuveikalla Reimatec+ haalari, Reiman pipo ja rukkaset, jalassa Kuomat.

Meillä on loma! Tuli kyllä tarpeeseen vauhdikkaan alkuvuoden jälkeen. Pojat ovat vähän hämmentyneitä tilanteesta, kun ovat taas yhdessä 24/7 ja arvaatte varmaan, että riitelyä riittää. Olen poikien kanssa kolmisin alkuviikon ja isäntä liittyy lomailijoihin torstaina. Isovanhempia odotamme kylään huomenna.

Mitään sen suureellisempia lomasuunnitelmia meillä ei ole. Yritämme ulkoilla paljon, käydä uimahallissa ja mennä yhdeksi päiväksi pääkaupunkiseudulle. Pääasiassa ollaan kotona ja tehdään kaikkea, mitä mieleen juolahtaa. Ja mihin äiti antaa luvan.

Takaraivossani tulevan maanantain tentti muistuttaa itsestään ja kouluhommillekin on annettava siivu tästä vapaajaksosta. Muttei kohtuutonta kakkupalaa kuitenkaan.

Ilmat ovat suosineet ulkoilmaelämää viime päivinä, kuten kuvistakin näkyy. Toivottavasti sama linja jatkuu. Voi miten minä nautin tästä valosta! Innostuin itsekin mäenlaskuun ja eilen leivottiin pullaa. Tänään lähdemme etsimään uusia mäenlaskupaikkoja...

Onko teillä talviloma? Mitä teette mieluiten talvilomalla? Paras mäenlaskuväline?

Aurinkoista viikonalkua ja hyvää karkauspäivää!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

Talvisia remulaisia ja Remun kevättä

"Lunta tulee kuin turkin hihasta", sanottiin lapsuuteni Vaahteramäen Eemeli-kirjassa, kun kuvattiin kovaa lumipyryä. Sitä on saatu viime aikoina täällä Vahteristonmäelläkin. Alkuviikosta linkosin käsivarret hellinä 15 sentin lumikerrosta ja heti seuraavana oli edessä melkein samanlainen urakka.

Mutta lapset tykkäävät! Monena talvena suojakelit ovat jääneet harvinaiseksi herkuksi, mutta tänä vuonna lumilinnasäästä on saatu nauttia jo useamman kerran. Pikkuveikkakin on oppinut tänä talvena pyörittämään koossa pysyviä lumipalloja, mikä tuo talvisisiin ulkoleikkeihin ihan uutta ulottuvuutta.

Muistatte varmaan, että meillä on molemmilla veljeksillä testissä Travallen Remu-vaatteet tälle talvelle. Isoveikan musta takki ja housut ovat olleet päivittäisessä käytössä koulussa ja varsinkin takki myös vapaa-ajallakin. Pikkuveikan oranssinkirjava haalari on toiminut päiväkotiunivormuna, kun kotona olemme käyttäneet pääsääntöisesti toista haalaria.

Tässä vaiheessa kevättalvea haluatte varmasti kuulla käyttökokemuksia, eikö? Isoveikan SuperRemu housut ovat ihan huiput! Vedenpitävyys ja hengittävyys toimivat tosi hyvin. Lahkeiden lumilukot ovat pitäneet lumen ja kosteuden ulkopuolella. Housujen takamuksessa ei näy käytön jälkiä juuri nimeksikään. Toisessa polvessa on pientä kulumaa, toisessa ei juurikaan. Kuluvat kohdat ovat siis edelleen ehjät! Lahkeeseen on tullut pohkeen kohdalle viiltoreikä, kun poika jäi vaatteistaan kiinni koulun laajennustyömaan suoja-aitaan.

Harmittelen, etten ollut ajoissa hankkimassa näitä housuja alesta seuraavassa koossa tuleviksi talviksi. Käyttäjä itse haluaa nimittäin aina jalkaansa SuperRemut, vaikka hänelle on varattu tälle talvelle myös parit Reimat. Juuri tänä aamuna kuulin taas lapsen suusta kehuja, kuinka "näiden lahkeet menee aina hyvin kaikkien kenkien päälle".

Remun takki on ollut toimiva ja siinä ei näy kulumaa päivittäisestä käytöstä, runsaasta repun kantamisesta ja majaleikeistä huolimatta. Takkia on käytetty paljon myös vapaa-ajalla: vain siistimpään menoon on laitettu toinen takki. Viime aikoina vuorikangas on ruvennut menemään vetoketjun väliin, mikä on hieman hankaloittanut muuten niin tykätyn takin käyttöä. 140 cm takki ja  housut mahtunevat isoveikalle (nyt 135 cm) vielä seuraavanakin talvena. Alkutalvestahan takki tuntui hieman liian suurelta, varsinkin hartioista, mutta aika on korjannut tämänkin pulman pojan kasvaessa.

Pikkuveikan Remu haalari saa myös korkeat pisteet. Haalarin polvissa ja pepussa näkyy ahkeran käytön jäljiltä jonkin verran kulumaa, mutta mitään lähellekään reikä-tilanteita ei ole nähtävissä. Yleensähän meillä on tässä vaiheessa talvea päästy polvien kohdalla reikäasteelle saakka. Kuminauhasta valmistetut jalkalenkit ovat yllättäneet kestävyydellään: luulin, että ne olisi pitänyt jo vaihtaa toisiin. Lenksut ovat edelleen moitteettomassa kunnossa, vaikka alkutalvi oli kovin lumeton ja jäinen.

Kuten isoveikankin Remu tuotteet, myös pikkuveikan haalari pitää moitteettomasti vettä ja kuivuu mielestäni meillä monena talvena olleita Reiman haalareita nopeammin huoneenlämmössä. Vetoketju ja nepparilista toimivat hienosti, vuorikankaan kanssa ei ole ollut ongelmia tässä tuotteessa. 122 cm haalari sopii käyttäjälleen varmasti vielä seuraavana talvenakin.

Kevät tulee pian kohisten ja illat ovat jo selvästi pidentyneet. Kurkataanpas vielä Travallen keväisiä Remuja, joista löytyy perinteisten kuosien ohella herkullisia yksivärisiä haalareita ja takkeja sekä upea farkkukuosinen City-takki (tyttöjen City takki on tietysti kukallinen).

Tästä alaspäin kuvat ovat Travallen verkkokaupasta.

Remun välikausihousuja joka lähtöön. Yllä olkaimellinen, ylös saakka suojaava malli. Alla resorilahje jalkalenkillä ja viimeisenä SuperRemu suoralla (piilokiristysmahdollisuus) lahkeella. Ja hei - löytyy näitä muunkin värisenä kuin mustana ja topakammille tenaville on tehty oma D-mitoitettu mallinsa. 

Tuo oranssi takki on ihan isoveikan värinen! Sen kaveriksi sopisivat SuperRemu housut keväisiä kivillä kiipeilyjä ja muita metsässä remuamisia varten. Pikkuveikan voisin pukea vaikkapa keväisen vihreään Remu haalariin. Tai tuohon farkkukuosiseen City-takkiin tai...

Miltä Remun kevät näyttää? Mikä on sinun kevätvärisi?

Aurinkoisia kevättalven päiviä ja hyviä lumileikkikelejä toivotellen,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

Kotisairaanhoidon toiminnallinen työpaja - nolla opintopistettä

Tästä tukee valitusvirsi. Että jos haluat lukea jotain piristävää hehkutusta, niin hyppää suosiolla yli.

Olen jälleen kotona sairaan pikkuveikan kanssa. Viime viikkohan meni samoissa tunnelmissa. No, tässä välissä ehti olla kaksi ihan terveen oloista päivää, kunnes vedettiin taas matto alta. Tai pitäisikö sanoa peitto päältä.

Toissayönä illalla kuuntelin, kuinka kuopus nukkui levottomasti, ynisi ja potki sängynlaitoja. Jonkin ajan kuluttua alkoi kuulua sellaista valitusta, että oli mentävä hätiin. "Äiti, mun korvaa särkee...", sanoi surkea ja pieni itkuinen ääni hämärän huoneen nurkassa. Voi ei...Jokainen vanhempi tietää, mitä nuo sanat tarkoittavat: edessä on uneton yö ja aamulla lääkärireissu. Ja kaikkien muiden suunnitelmien peruuntuminen tietysti.

Puuduttavat korvatipat eivät auttaneet ollenkaan (huomasin vasta myöhemmin, että ne pitäisi käyttää kuukauden sisällä pullon avaamisesta ja pullo oli viime talvinen). Kaapista löytyi joulukuussa vanhaksi mennyttä Pronaxenia (reseptillä saatava kuume- ja kipulääke), jota lusikoin lapsen surkeaksi vääntyneeseen suuhun. Tunti siinä meni, ennenkuin kivun terä alkoi tylsyä ja uni vei viimein voiton. Talo hiljeni puolilta öin.

Ehdittiin siinä laulaa moneen kertaan Kis kis kippurahäntä ja monta muuta. Rapsuteltiin tuskanhikisenä pyörivää ja itseään raapivaa poikaa, joka ei kivultaan pystynyt olemaan paikallaan. Voi miten siinä tuntee itsensä voimattomaksi, kun ei voi auttaa lastaan. Pikkuveikan nukahdettua googletin vapaita lääkäriaikoja seuraavaksi aamuksi, sillä päätin, ettei meistä ole jonottamaan terkkariin tämän yön jälkeen. Olipa onni, että tällekin pojalle otettiin aikanaan sairauskuluvakuutus.

Kolmelta korva herätti meidät jälleen. En enää muista, otettiinko me lääkettä siinä kohtaa vai ei. Taisin vain rauhoitella pojan takaisin pötkölleen ja siinä meni tovi. Takaisin sänkyyn päästyäni valvoin isännän makea kuorsaus taustamusiikkina ja mietin, miten mahtavaa, että meillä ei ole enää säännöllisesti valvottavia vauvoja. Ei tässä iässä enää jaksaisi.

Puoli viisi kuopukseni kutsui minua jälleen ja silloin kipu vaati uusintalääkitystä. Sänkykin oli märkä kauttaaltaan, joten operaatio lakanoiden ja yöpuvunvaihto tahditti aamuyötämme. Pojan pesun siirsin suosiolla aamuun. Rättiväsynyt potilas nukahti tällä kertaa ihmeen nopeasti saatuaan kuivaa ylle. Äiti valvoi jonkin aikaa ennenkuin sai taas uudelleen unen päästä kiinni.

Puoli 8 oli pakko nousta ylös, sillä kuukausittainen siivousrinkipäivä osui kuin lottoarvonta napakymppiin - juuri tähän aamuun, kun ei olisi ollut voimia mihinkään ylimääräiseen. Onneksi ei ollut ensimmäinen kerta, kun otan vieraan ihmisen vastaan yöpaidassa: siitä saattoi repiä huumoriakin. Isoveikan aamutoimet ja kouluunlähtö hoituivat toisella kädellä siinä samalla, kun puin ja syötin velttoa pikkuveikkaa lääkärireissua varten. Kerkisin pestä etuhampaani. Bussipysäkillä pakkasessa seistessämme säälin palelevaa pientä potilasta, olisi varmaan pitänyt ottaa taksi.

Lääkärinkin mielestä poika oli ihmeen reipas siihen nähden, että molemmat korvat olivat kuulemma harvinaisen ärhäkästi tulehtuneet. Tehokas kipulääke toki vaikutti vielä, mutta takana oli kuitenkin uneton yö, heikko aamupala, puolen tunnin bussimatka ja samanmittainen odottelu lääkäriaseman odotushuoneessa äidin sylissä väsymyksestä roikkuvia kasvojamme peilistä tuijotellen. Meinasin vastata lääkärille, että kuopukseni oli koliikkivauva ja siksi korkealla kipukynnyksellä varustettu, mutta en jaksanut sanoa mitään ylimääräistä. Siitä annan kuitenkin itselleni pari lisäpistettä, että muistin pyytää tehokasta yskänlääkettä reseptille lääkärin määräämään antibiootin ja kipulääkkeen lisäksi. Vaikkei juuri nyt yskää olekaan, tulee se taas. Ihan kohta. Kuitenkin.

Pikkuveikka alkoi kuntoutua jo pari tuntia ensimmäisen lounasaikaan otetun lääkennoksen jälkeen, nukkui hyvät päikkärit sohvalla ja viime yö meni sikeässä unessa. Paitsi äidillä. Taisi eilinen olla liian jännittävä päivä lääkärireissuineen kaikkineen ja lueskelin sängyssä ennen nukahtamista potilaan omaa kuvausta saattohoidosta erästä koulutehtävää varten - varmasti huono idea yöunen kannalta.

Nyt olen nimittäin taas ihan koomassa, vaikkei yöllä tarvinnutkaan tanssia lakananvaihtolattareita eikä kipulääkekikapoota. Ei edes laulaa luritella. Pääsen iltapäivän luennolle miehen ottaessa iltapäivän vahtivuoron kotona. Eilisen luennon jätin tietysti väliin ja säkällä se ei ollut pakollinen eli korvaamista vaativa.

En tiedä, mitä olen kuvitellut tästä koulunkäynnistäni, mutta jostain syystä en osannut aavistaa, että pikkuveikka sairastelee nyt näin tiiviisti. Viime viikolla meillä ei tosiaan ollut yhtään päiväkotipäivää ja tämäkin viikko menee enemmän ja vähemmän kotihoidossa. Nyt stressaa. Pitäisi kuitenkin keritä keskittyä kouluhommiinkin. Kevääksi hakemastani harjoittelupaikasta ei vastata sähköpostiin, eikä puhelimeen. Talvilomaviikon jälkeen pitää hakea jo syksyn molempia harjoittelupaikkoja, enkä ole ollenkaan varma, osaanko käyttää koko järjestelmää saati valita sopivia harjoittelupaikkoja. Tenttikirjat ovat varattuja jokaisessa kirjastossa, eikä käsikijakappaleen lukeminen oikein onnistu näin kotoa käsin.

Mutta kieltämättä se lukemani saattohoitokirja asettaa nämä puhinani oikeisiin mittasuhteisiin. Korvatulehdus ja uneton yö ovat pikkujuttuja. Kaikki on tosi hyvin, olemme perusterveitä ja kevättalven aurinko paistaa upeasti. Tulevaisuus on olemassa ja näyttää valoisalta. Päivä on jo selvästi pidentynyt, kevät tulee. Kyllä tämä tästä. Mutta voitaisiinko kuitenkin sopia, että vättyisimme pikkuveikan päiväkotiryhmässä jyllääviltä täiltä?

Mitä teille kuuluu? Oletteko säästyneet nyt jyllääviltä vatsataudeilta ja flunssilta? Onko jollain iskenyt influenssa?

Aurinkoista viikonjatkoa! Pysykäähän terveinä!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

Viikko opiskeluelämästäni

Miten voikin viikko olla taas jo torstai-ilassa?!? Ei tässä pysy entinen kotiäiti enää perässä. Viikot sujahtavat ohitse niin, että tuuli vaan vinkuu korvissa. Vai koko arkiviikoksi narulle unohtuneet pyykitkö ne siellä kitisevät korjaajaansa? Vaatteiden viikkaaminen lasten lipastoihin ei muuten ole välttämätön kotityö: kuivaustelineeltäkin voi valita päällepantavaa, jolloin jää yksi työvaihe pyykkihuollosta pois. Kai se on sitä priorisointia.

Pikkuveikka sairastui flunssaan viikonloppuna ja oli sunnuntai-iltana jo vähän reppanan oloinen. Yski niin, että pahaa teki. Maanantaiaamuna kuumemittari näyttikin jo sellaisia lukeamia, ettei päiväkotiin ollut mitään asiaa ja pikkumiehen päivä kului sohvalla kuumeessa horrostaen ja kovien yskänpuuskien lomassa torkahdellen. Ruoka ei maistunut valkosipulikrutonkeja lukuunottamatta, mutta neste sentään meni alas.

Onneksi minulla oli maanantai ja tiistai etäpäiviä koulusta. Meillähän on siis läsnäolopakko poissaolon syystä riippumatta. Eläköön myös Yle Areena ja sinne jemmatut Pikku-Kakkoset sekä isännän itselleen opintojen loppuun saattamista varten hankkimat vastamelukuulosuojaimet. Sain opiskeltua alzheimerintaudin hoidosta ja kirjoitettua siitä esseen sekä opiskeltua verkossa potilasturvallisuutta oman potilaamme torkkuessa ja katsoessa telkkaria. Kipeänähän saa katsoa kaksi Pikku-Kakkosta putkeen, eikö saakin?

Paitsi, että eihän äiti saa tehdä koulutehtäviä lapsen hereillä ollessa. Ei tietenkään. Minä sain siitä tuntuvan muistutuksen. Muks. Kuopukseni tuli ja löi ruudun ja kuulosuojaimien taakse piiloutunutta äitiään. Ja poika ei siis tavallisesti harrasta vanhempiensa lyömistä, kuten ehkä arvasittekin. Huomiota oli saatava, keinolla millä hyvänsä. Kun ei se äiti muuten tajua, että sairasvuoteen äärellä ei tehdä koulutehtäviä.  Pitää laululaa hunajaisella äänellä "karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme..." ja hörpyttää lämmintä kaakaota muumimukista samalla, kun hieroo jalkapohjia nonstoppina.

Koulutehtäviä voi tehdä vaikka yöllä. Silloin, kun yskä kaikuu koko talossa niin, ettei kuitenkaan saa nukuttua. Onneksi kaksi viimeistä yötä olemme saaneet kaikki nukkua. Kunnon unen merkitystä ei voi väheksyä. Varsinkaan tässä iässä. Pikku-potilaammekin leikkii jo virkeänä ja jaksaa taas nahistella veljensä kanssa, kun on saanut kirittyä kiinni yskäöinä syntyneitä univelkojaan. Onneksi tämä ei ollut sitä liikkeellä olevaa, pitkää kuumetautia!

Eilen jaoimme pikkuveikan kotihoidon puoliksi miehen kanssa: minä kävin koulua aamuvuorossa ja isäntä pääsi töihin iltapäiväksi. Jotain positiivista tässä vähäisessä lähiopetuksen määrässä (josta narisen varmasti vielä myöhemmin lisää): ei tule niin paljoa poissaoloa sairastumisen vuoksi. Säästösyistä opetus on vedetty aivan minimiin ja peruuntuneita tunteja ei välttämättä pidetä uudelleen myöhemmin. Välillä tuntuu siltä, että monimuoto-opiskelijoilla, joilla on yksi lähiopetusviikko kuukaudessa, on enemmän lähitunteja kuin meillä päiväopiskelijoilla. Minulla oli tällä viikolla opetusta 2 x 3 h. Tulevaisuudessa sairaanhoitajaksi voi varmaan opiskella kirjekurssina. Opetusnuken voi tilata netistä ja harjoitella sillä hoitamista netistä löytyvien ohjeiden mukaan. Itsenäistä olla pitää.

Tänään saimme isovanhemmat apuun poikia hoitamaan, kun kummallakin vanhemmalla oli iltapainotteinen koulu- ja työpäivä. Minulla oli ensimmäisen taustatyötä vaatineen kirjallisen työn palautus, purkupalaveri ja arviointi. Problem based learning PBL) - ongelmaperusteinen oppiminen, kuulemma yleisesti käytössä tällä alalla. Olin melko varma, että olen ymmärtänyt tehtävänannon väärin ja kirjoittanut aiheen vierestä, liian lääketieteellisesti hoitajan näkökulman sijaan. Mutta opettaja olikin oikein tyytyväinen suoritukseeni ja kehui myös ryhmämme palaverityöskentelyä.

Olipa mukavaa palautetta, varsinkin kun pari päivää aiemmin oli tullut sähköpostilla pikkuisen kuraa niskaan - koko luokalle tosin, mutta kyllähän se aina henkilökohtaiselta tuntuu. Nahkaa on kyllä syytäkin kovettaa, jos aikoo jaksaa työharjoittelussa muistisairaiden parissa kevään korvalla.

Huomisen olen aikatauluttanut rehelliseksi vapaapäiväksi: en tee kouluhommia kotonakaan, pikkuveikka ei mene päiväkotiin ja isoveikka tulee suoraan koulusta kotiin käymättä iltapäiväkerhon kautta. Kai minä yritän hyvitellä ja kuurata pois huono äiti- fiiliksiä. Ajattelin viedä pojat elokuviin. Siellä menee Alvin ja pikkuoravat reissussa.

Miten teidän viikko on mennyt? Millaisia konsteja olette käyttäneet varastaessanne omaa aikaa lasten hereillä ollessa? Miten saadaan kuumeinen lapsi viihtymään?

Rentouttavaa viikonloppua teille kaikille!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

Telttaretkelle Reiman kanssa

Reiman kevät on täällä. Kevään ja kesän mallistossa hehkuvat upeat, hedelmäiset ja marjaisat värit ja löytyypä mallistosta varmasti monen suosikiksi nouseva melonikuvioitu takkikin.

Puutarhasta temmattujen, rouskuvien kuosien ohella myös yksiväristä löytyy aiempaa enemmän ja softshell materiaalin käyttö on selvästi lisääntynyt. Myös monien suosimaa Windfleeceä on nyt tarjolla kaiken ikäisille lapsille esimerkiksi herkullisesti kuvioituna vauvojen Kumina haalarina ja upean graafisena Ajatus takkina.

Poimin tähän postaukseen omia suosikkejani ja joitakin uusia ideoita. Lähdetäänkö kesäiselle telttaretkelle?

Kaikki kuvat Reiman mediapankista.

Tämä vihreä takki on oma suosikkini. Täydellinen vihreän sävy.

Suojassa paahteelta. Rantapäivän varusteita ja ohuen ohutta pitkää hihaa. Lierihatut ovat tervetullut lisä Reiman kesähattumallistoon.

Maanläheisiä sävyjä monikäyttöisissä kevät- ja kesähousuissa.

Tykkään kovasti. Vihreän eri sävyjä harmoniassa - kuten puutarhassa konsanaan.

Softshell takki ja Wetterit sävy sävyyn. Minkä värin sinä valitsisit?

Oi, mikä ihanuus! Retron ystävien suosikista Taag takista on tehty pusakkamallinen versio Barley, jossa on kevyt verkkovuori. Tämä on ihan pikkuveikan näköinen takki!

Tutuista, vedenpitävistä Wetter tennareista (koot 24-38) on muokattu pienemmille (koot 20-27) tarralla kiinnitetty malli, nimeltään Patter. Wettereitä löytyy uusissa, upeissa sävyissä, nyt myös ruskeana. Laskin, että reimahshopissa on nyt jopa 15 eri sävyä Wettereitä.

Olen odottanut Play Jersey paitoihin isommillekin pojille sopivia kuvioita - ja toiveeni on ilmeisesti kuultu :) Poikien paidassa kun on oltava kuva, siitä ei pääse mihinkään. Tämä isommallekin retkeilijälle sopiva, hauskasti kuvioitu paita toimii monenlaisessa menossa ensin aluskerroksena ja säiden lämmitessä sellaisenaan.

Collegevaatteet ovat tulleet pienen tauon jälkeen takaisin Reiman mallistoon. Tämän kivan harmaakeltaisen paidan kaveriksi löytyy housut samaa sarjaa. Tervetuloa aurinko!

Katselin Reiman mediapankkia rajauksella "junior" ja sieltä löytyi ihan meidän isoveikan näköinen maastokuvioinen huppari, jota löytyy vihreän lisäksi myös pinkkinä. Alla olevassa kuvassa samaa kuosia liivinä - vai onko tuossa hupparissa irrotettavat hihat? Toivottavasti tätä tulee myyntiin reimashoppiin!

Hupparit ovat kesän luottovaatteita, joita tarvitaan monessa menossa. Reimashopissa on jo myynnissä kesän yksivärisiä huppareita (harmaa, pinkki ja tummasininen) ja niihin sopivia collegehousuja.

Kesän lämmetessä on monesti tarpeen lyhentää lahkeita. Vetskareilla housuista sortseiksi lyhenevät kesäpöksyt ovat tuttuja jo aiemmista Reiman mallistoista, mutta nyt lahkeita voi kääriä ylös myös nepparien avulla. Kätevää, jos tekee mieli vaikkapa kahlata rantavedessä.

Miltäs tämä puutarhan antimien innoittama Reiman SS16 mallisto näyttää? Lisää kuvia uutuuksista voit katsella reimashopista. Oletteko vielä miettineet kevään vaatehankintoja/tarpeita?

Kevät ja kesä voi tuntua vielä kaukaiselta, mutta uskokaa tai älkää: päivä on jo pidentynyt. Itselläni valon lisääntyminen alkaa perinteisesti vaikuttaa vireystilaan jotakuinkin ystävänpäivän tienoilla - toivottavasti myös tänä vuonna. Lisäenergia aikaisiin kouluaamuihin ei olisi pahitteeksi!

Aurinkoisia kevättalven päiviä ja mukavaa viikonloppua toivotellen,
Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari