Aurinkosuojavaatteet (UV-vaatteet)

 

Aurinko ja kesä ovat ihania, mutta herkkäihoisen, auringosta ihottumaa saavan lapsen äidille tämä vuodenaika aiheuttaa myös lisästressiä. Miten suojata piltti auringolta kesäriemuja rajoittamatta?

Aurinkovoidetta laitamme isoveikan kasvoihin laskien samalla kymmeneen, että lapsi tietää, milloin kamala koettelemus päättyy. Rasvakammoinen tapaus siis kaiken lisäksi. Käytämme apteekista hankittua sumutettavaa 50-suojakertoimista aurinkovoidetta, joka kestää myös vesileikit. Ettei tarvitsisi ihan jatkuvasti lisätä sitä inhottavaa rasvaa...

 

Onneksi nykyään on olemassa UV-vaatteet eli aurinkosuojavaatteet! Tämä on meillä kolmas kesä, kun hankin näitä kesäelämän helpottimia lapsille. Nuo yläkuvassa näkyvät vaatteet toi posti äskettäin Reiman verkkokaupasta ja saman firman tuotteita ovat edellisvuosienkin tamineet.

Isoveikalle (joka on siis se herkkä punapää) on hankittu pitkähihainen paita ja kahdet eri pituiset sortsit. Viime vuotinen hattu mahtuu mukavasti edelleen. Pikkuveli sai myös pitkähihaisen paidan ja lisäksi hatun.

 

Meillä näitä vaatteita käytetään uimisen lisäksi myös, jos on ulkoiltava päivän paahteisimpaan aikaan auringossa. Toki yritän välttää sitä keskipäivän paahdetta varsinkin tuon aurinkoallergisen kanssa, mutta aina sekään ei riitä. Käytättekö te aurinkosuojavaatteita? Millaisia ja missä tilanteissa?

 

UV-vaatteet ovat arvokkaita. Nämä Reiman aurinkosuojavaatteet eivät ole edes kalleimmasta päästä. Paidan hinta on noin 30 euroa ja sortsien hieman alle. Näiden suojakertoimeksi on mainittu 50+. Joillakin valmistajilla on jopa 80-suojakertoimella valmistettuja vaatteita ja hinnat ovat vähintääkin kaksinkertaiset.

 

Tässä kuvassa on vasemmalla meidän toka (eka on jo kiertänyt serkkupojalle!) UV-setti, joka on hankittu isoveikalle 2-vuotiaana. Tänä kesänä tuo asu nähdään sitten pikkuveikan päällä. Tämä setti oli muuten ihan toimiva, mutta lyhyet hihat tarkoittavat edelleen ainakin käsivarsien rasvausta. Lisäksi tuo vetoketjuton tiukka pääntie on hankala varsinkin isopäisillä taaperoikäisillä. Jostain kumman syystä juuri pienimmistä paidoista puuttuu vetoketju, vaikka niissä sitä eniten kaivattaisiin...

Oikealla viime syksynä alesta jemmattu paita, jonka koko on nyt passeli isoveikalle. Hänelle on siis kaksi pitkähihaista paitaa, kun on tämä sininen ja tämän vuoden malliston vihreä.

Tämä vihreä paita on tämän vuoden mallistosta ja väri on uusi näissä aiemmin kovin sinisissä (tai pinkeissä) UV-vaatteissa. Paita on kokoa 122 cm, mutta ei ole liian suuri meidän noin 116 cm isoveikalle. Otin reilun koon sillä ajatuksella, että jospa tämä paita menisi vielä ensi kesänäkin. Hänen sininen paitansa on koko 116 cm, joka on ´siis pituuden mukainen koko.

 

Tämän kauden sortsivalikoima ilahdutti monipuolisuudellaan. Erityisesti tykkäsin näistä 3/4 lahkeisista housuista. Noita oikeanpuoleisia raidallisia sortseja isoveikka on jo käyttänyt ja ne ovat toimineet hienosti. Malli istuu hyvin päällä ja kangas on miellyttävän ohutta, pehmeää ja hengittävää. Samanlaista materiaalia vaikuttaisi olevan nuo pidemmätkin sortsit. Ja näissä voi siis myös uida eli kuivuvat nopsaan! :)

 

Molemmat sortsit ovat kokoa 122 cm, mutta eivät vaikuta liian suurilta verrattain rotevaraajaisen 116 cm vesselin päällä. Hyvällä säkällä mahtuvat vielä vuoden päästäkin?

Tällainen saman mallinen Reiman UV-hattu (edellisten vuosien mallistosta tosin) on ollut isoveikan tarkein aurinkosuojavaruste jo pari kesää. Se suojaa osan kasvoista ja kokonaan herkästi palavat korvalehdet sekä niskan. Materiaali on ihanan ohutta, pehmeää ja hengittävää. Kuvassa pikkuveikka sovittaa omaa uutta hattuaan mietteliäänä.

Tervetuloa kesä ja helteet - olemme varustautuneet! :)

Juustokakkua herkuttelijoille

Olen parantumaton herkkusuu ja myös juustokakkujen ylin ystävä. Aiemmin olen leiponut vain hyydytettäviä versioita, mutta nyt päätin kokeilla paistettavaa mallia, kun säännöllisesti seuraamalleni Kinuskissan sivulle tuli superherkullisen näköinen juustokakku!

Ja tämä kakku myös maistui taivaalliselta. Sekä vadelmien kanssa että ilman. Käytin ensimmäistä kertaa vaniljatankoa ja sen käyttö oli yllättävän helppoa. Uskallan toistekin! :) Ohje on mielestäni helpohko, eikä tullut paljon tiskiäkään :) Suosittelen!

 

Yläkuvassa kakkuun tarvittavat ainekset - juu, tämä ei ole mikään "kevyt unelma", vaan ehtaa tavaraa! ;)

Tässä Kinuskikissan ohje:

Amerikkalainen juustokakku 'a la Kinuskissa

Pohja:
200 g täysjyvä-voileipäkeksejä (graham crackers) Käytin digestivekeksejä ja vähensin voin määrän 100 grammaan
150 g voita
4 rkl ruokosokeria
Täyte:
500 g Philadelphia-tuorejuustoa
200 g ranskankermaa
2 rkl sitruunamehua
2 dl ruokosokeria
1 vaniljatanko
1 dl kuohukermaa
¾ dl perunajauhoja
4 munaa

Pinnalle:
200 g vadelmia
tomusokeria

Vuoraa irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) pohja leivinpaperilla. Peitä myös reunat leivinpaperisuikaleilla. Näin kakku on helpompi irroittaa vuoasta ja siirtää tarjoilulautaselle.
Murskaa voileipäkeksit tehosekoittimella. Sulata voi. Sekoita voisulaan keksimurska ja sokeri. Painele seos vuoan pohjalle ja reunoille.

Notkista tuorejuusto vatkaimella. Lisää kulhoon ranskankerma, sitruunamehu ja ruokosokeri. Halkaise vaniljatanko pituussuunnassa. Kaavi sisältä siemenet ja sekoita muiden aineiden joukkoon. Yhdistä perunajauhot ja kuohukerma. Sekoita kunnes perunajauhot ovat liuenneet kermaan. Lisää seos täytteeseen ja sekoita vatkaimella tasaiseksi. Lisää lopuksi munat joukkoon yksitellen. Kaada taikina vuokaan.

Paista 175 asteessa noin tunti. Uunin pohjalle kannattaa laittaa alumiinifolio, sillä rasvaa saattaa tihkua vuoan raoista paistamisen aikana. Peitä kakun pinta foliolla, kun se on saanut vaaleanruskean sävyn.
Anna kakun jäähtyä. Säilytä jääkaapissa seuraavaan päivään. Irrota sitten vuoasta ja siirrä tarjoilulautaselle. Laita päälle vadelmia ja ripottele pinnalle tomusokeria.
(http://www.kinuskikissa.fi/amerikkalainen-juustokakku-a-la-kinuskikissa?hakusivu=1)

 

Keksivoiseos paineltu leivinpaperoituun irtopohjavuokaan. Tämä oli haasteellisin homma kakun valmistuksessa, varsinkin saada muruinen taikina pysymään suht ylhäällä vuoan reunoilla. Täytteen valmistus oli helppoa: sekoitettiin vain vatkaimella kaikki ainekset keskenään.

Tuhtia kakkua piti paistaa kokonainen tunti. Täyte kohosi jonkin verran, mutta lätsähti hieman uunista oton jälkeen. Onneksi Kinuskissa oli varoittanut tästä kakun ronskista ulkonäöstä etukäteen, muuten olisin voinut säikähtää!

 

Vuoka oli tosi helppo irrottaa leivinpaperin ansiosta. Kannatti siis viritellä ne paperit, vaikka se aika tuskaista olikin :)

 

Ja näin herkullisen näköisen kakusta sai stailaamalla sitä vadelmilla ja tomusokerilla. Mutta kuka tuon puolikkaan jo söi?!? (laitoin sen jemmaan pakkaseen, ilman päällisiä tietysti)

Kevätjuhlapukeutumista

Isoveikan kerhon kevätjuhla pidettiin viime sunnuntaina ulkona järven rannassa. Sää suosi kesäistä juhlaa. Jouluna iski vielä ramppikuume, mutta tällä kertaa poikanen uskaltautui lavalle muiden mukana :) Lauloivat (?) ja leikkivät useamman lastenlaulun. Kaunista. Lopuksi vielä iki-ihana suvivirsi. Virallisen ohjelman päätyttyä piti päästä rantaan heittelemään kiviä.

 

Kuten kuvasta näkyy, nuoriherra on pukeutunut parhaimpiinsa. Asu ei siis ole äidin suositus tai valinta!  Itseasiassa minä ehdotin hieman arkisempaa tyyliä. Poika olisi halunnut vielä liivin ja solmionkin, mutta sain hänet - tilaisuuden kevyen luonteen huomioon ottaen - luopumaan niistä ;) On tosi hienoa, että mieseläjä on noin kiinnostunut vaatteista ja pukeutuu mielellään tilanteen mukaan :) Kumpa tuo ominaisuus säilyisi.

Poika oli ikätovereihinsa nähden ylipukeutunut. Suurin osa pojista oli sortseissa ja farkuissa jne. Tytöt kirmailivat kuitenkin juhlamekoissa, kuten aina juhlissa. Mieleen jäi Metsolan (?) kelta-ruskeisiin froteevaatteisiin pukeutunut poika, joka erottui ihanasti edukseen lapsijoukosta (vaikkei asu juhlava ollutkaan).

Miten lapsenne pukeutuvat kevätjuhliin? Missä vaiheessa juhlavaatteiden pukeminen alkaa olla tappelun aihe?

 

Ainiin, hattua lukuunottamatta asu kenkineen on löytynyt kirpparilta. Paita ja housut Zalekua. Hatun ostin vajaa vuosi sitten Sokoksen alesta - 70%, kun tiedän poikasen rakastavan hattuja ja juhlahattu meiltä vielä puuttui.

Pikkuveikan asu perittyä tai kirpparilta, housut Kinderit. Kirpparilta löytyy lasten juhlavaatteita "kerran pidetty"-laatuisina, joten niitä jemmailen aina tilaisuuden tullen seuraaviakin kokoja talteen ;)

Hiidenvuorella

Lauantai-iltapäivän ohjelma poikkesi tavanomaisesta ja lähdimme koko perhe retkeilemään Iitissä sijaitsevalle Hiidenvuorelle. Olen käynyt paikalla lapsena ja halusin tuoda omatkin poikani katsomaan upeita maisemia ja kiipeilemään kallioilla. Nyt kuopuskin (1 v 10 kk) jaksaa jo kävellä sen verran, että tämä retki voitiin toteuttaa. Olen iloinen siitä, että molemmat pojat ovat ns. hyviä kävelijöitä, eikä rattaita aina tarvita matkassa.

 

Tässä olemme kiipeämässä vuorelle ja miesväki harhautui polulta kallioseinämää ihastelemaan. Olimme ainoat tällä reitillä, emme nähneet muita retkeilijöitä koko aikana!

 

Vuoren laella pikkuveikan päälle puettiin valjaat, sillä en ihan luota tämän vesselin vaarantajuun tai kieltojen ehdottomaan tottelemiseen ;) Voimakastahtoinen kuopuksemme pisti ensin aikamoisesti hanttiin, sillä ei ole tätä ennen joutunut valjastetuksi. Mutta kun tajusi, että valjaat ovat kiipeilyn ehto, tulikin jo kiire isin ja veikan perään - ja niin äitiä vietiin pitkin kallioita! Olen hankkinut valjaat kirpparilta 4 v esikoista varten aikanaan, kun luulin, ettei lapsen kanssa pärjää arjessa ilman niitä ;)

 

Vuoren laelle on rakennettu lava pianolle (luit oikein!) ja siellä järjestetään kesäisin Iitin Musiikkijuhlien päätöskonsertti. Konsertti pidetään yöllä ja piano todellakin kannetaan polkuja ja portaita pitkin paikalle. Pikkis istahti hetkellisesti lavalle - ja sitten taas jatkui meno!

 

Pianolava sai toimia meidän eväspaikkanamme. Repusta löytyi mm. pillimehuja, viinirypäleitä, rusinoita ja uusia Suffeli-pipareita. Pienimmälle toki maitoa ja oma hedelmäsose. Hassu lapsi, kun ei tykkää viinirypäleistä ja rusinoista!

Uusi Villervallan hattu pysyi hyvin päässä, vaikka välillä tuulikin kohtalaisesti. Pikkiksellä päällä myös Lindexin paloauto-teepaita ja Reimatec-henkselihousut sekä - kengät. Isoveikalla puolestaan itse valittu kokonaisuus: viime kesäinen vihreä liskolippis (olikohan Ciraf?) ja sukulaisen etelänreissulta tuoma oranssi t-paita. Verkkarit AntonNinan omaa mallistoa (en nyt saa merkkiä mieleeni) ja vilkkulenkkarit Freedog. Emme miettineet tyyliä retkellä!

 

Tätä maisemaa olisi voinut katsella pidempäänkin. Upea sää suosi meitä. Tuulikin kävi mukavasti ja hyttysistä ei ollut tietoakaan (eikä tosiaan muista retkeilijöistä). Maisemien ihastelua hiukan rajoitti tämä vajaa 2 vee, jonka valjaissa oli vain reilu puolimetrinen talutushihna. Tuli väkisinkin mieleen, että, voiko lasta taluttaa flexillä??? ;)

 

Isoveikka tutki kaikki kallionhalkeamat ja kiipeili itsensä ihan väsyksiin! Hiisiä ei näkynyt, mutta hiiden ääni taisi kuulua jostakin pimeimmästä sopukasta...

 

Nelivuotias kulki kallioilla sujuvasti (on kulkenut aika paljon metsissä muutenkin) ja nautti olostaan sekä mahtavista kiipeilymahdollisuuksista. Sateen jälkeen olisi voinut olla liukasta, mutta nyt oli turvallista kiipeillä. Toki isi oli aina lähellä ja varmisti, ettei mennä liian lähelle jyrkänteen reunaa.

 

Suosittelen kohdetta lapsiperheille!  Vuorelle on helppo nousta leveitä polkuja ja kunnon portaita pitkin. Korkeutta vuorella on noin 60 m (merenpinnasta 127 m). Matkalla on lepotasanteita ja penkkejä. Vuorelle johtavan reitin varteen pääsee autolla perille saakka. Parkkipaikalta on 400 m nuotiopaikalle ja vessaan.

Kartassa mainittu salakäytävä jäi vielä tutkimatta ja lähistöllä oleva uimaranta testaamatta. Taidamme tulla uudestaan, kunhan kesä on hieman pidemmällä! Ihana päivä! :) Kun laitoin illalla isoveikkaa nukkumaan ja juteltiin siinä vielä jotain, hän sanoi "Äiti, mene jo, minä tarvitsen nyt lepoa ja rauhaa." Taisi olla kunnon liikuntapäivä!

Sadepäivän valkosuklaiset herkut

Eilen leivoin sadepäivän ratoksi - ja siksi, että valkoisen suklaan parasta ennen päivä lähestyi - valkosuklaa-mustikkamuffineja Hellapoliisin hyväksi havaitulla ohjeella.

Tässä raaka-aineet lukuunottamatta sokeria, joka unohtui kuvasta. Tykkään käyttää leivonnassa aitoja aineita kuten voita. Vaniljasokeri pitää olla ehtaa tavaraa. Kermakin saa olla ihan kuohukermaa ja vaniljakastike jotain muuta kuin kasvirasvasekoitetta. Noudatin kuitenkin ohjetta ja käytin Flora Vanillaa.

Tässä Hellapoliisin resepti:

Valkosuklaa-mustikkamuffinit
3 munaa
1 1/4 dl sokeria
100 g voita tai margariinia
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria Laitoin 2 tl
3/4 dl Flora vanillaa
80 g valkosuklaata (tai mustikka-valkosuklaata)  Laitoin 150 g ja hyvää tuli!
1 1/2-2 dl mustikoita  Laitoin 2 dl

Sulata rasva, anna jäähtyä.

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.

Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet, sekä murusiksi leikattu tai rouhittu suklaa ja jäähtynyt rasva.

Lisää Flora vanilla ja lopuksi varovasti sekoittaen mustikat.

Jaa taikina muffinivuokiin ja paista 200 asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia.  (Hellapoliisi)

 

Kuten huomaat, käytän sekä muffinipeltiä että paperisia muffinivuokia. Ai miksi ihmeessä? Vastaus näkyy alimmassa kuvassa. Vasemmalla ilman muffinipeltiä paistettu yksilö ja oikealla pellin kolosessa muhinut sisarus. Eli pelti muotoilee herkut nätimmän mallisiksi. Mutta miksi sitten vielä paperivuoka? Muffinipellin pesu on huomattavasti yksinkertaisempaa, kun koloset eivät ole taikinaiset ja toisaalta valmiita muffineita on kivempi käsitellä, pakastaa ja laittaa tarjolle vuoissaan. Ja antavathan nuo värikkäät ja kuvioidut vuoat tyylikkäämmän ulkonäön leivonnaisille.

 

 

Pojat eivät meinanneet malttaa odottaa leivonnaisten valmistumista ja kävivät vähän väliä tarkistamassa, missä vaiheessa muffinien leipominen on. Jäähtymistä odotellessa piti lukea Pupu Tupuna ja metsän eläimet-kirjakin, mutta päästiinhän sitä sitten viimein herkuttelemaan :) Nam!

Kiekkumarallaa Villervallaa...

Tänään posti toi odotetun paketin Skidiltä - ja missä ajassa! Tilasin vasta pari päivää sitten. Todella nopea toimitus! Enpä ole ennen tällaista tavannut! :) Muistan muidenkin kehuneen tämän puodin nopeita toimitusaikoja.

Tässä ne nyt sitten ovat, meidän ekat Villervallat. Vihreä hattu ja huivi esikoiselle ja siniset puolestaan pikkuveikalle. Olen tosi tyytyväinen hattujen laatuun: värit ovat upean kirkkaat ja kangas laadukkaan oloista. Leveästä lieristä ja säädettävyydestä plussaa.

Ainoa miinus toistaiseksi on, ettei hatuissa ole "ilmareikiä". Meidän hikipäillä ne olisivat tarpeen. Mutta ehkä ne pilaisivat tyylin tai jotain. Miten nämä hatut ovat teillä kestäneet pesuja?

 

Otin molemmille normaalikokoa isomman hatun, kuten minua täällä lastenvaatteiden blogimaailmassa neuvottiin, ja se oli hyvä ratkaisu. Hatut ovat sopivan reilut ja suojaavat siten hyvin silmiä ja niskaa (katso kuvat alla).

 

Pikkiksellä on muuten päällä kummitätini aikanaan nelivuotiaallemme hankkima paita, joka on tehty Marimekon trikoosta ja personoitu pienellä kuvalla. Joku ompelija on siis näitä tehnyt. Saimme paitoja myös pitkähihaisina ja ne ovat kestäneet tosi hyvässä kunnossa kovasta käytöstä ja useista pesuista huolimatta isoveikalta pikkuveikalle. Tykkään raidoista ja Marimekosta itekin, mutta lapsille ne tuntuvat aika kalliilta hankkia uutena. Onneksi kirppareilta tekee joskus löytöjä :)

 

Iltalenkillä piti kokeilla isin vanhaa potkulautaa, josta taitaa tulla herra 4 veen tämän kesän menopeli nro 1. Edellä harppova pikkuveli oli aika mustis potkulaudasta ja pettyi vielä toisen kerran, kun ei mentykään kattomaan "ii-haata" (heppoja)...Mutta ihanaa tämä vihreys ja lämpö! :)

Värikästä kesäelämää

Viime päivinä on sää suosinut ulkoilijoita ja olemmekin viettäneet pitkiä aikoja pihalla. Tänään ulkouduttiin suoraan pikkuveikan päikkärien jälkeen kolmen maissa ja sisään tultiin vasta iltapuuhiin.

Isoveikka nauttii, kun ei tarvi pukea pitkiä housuja, vaan ulos voi kipaista ihan sortseissa. Kai se on lapsellekin vapauttavaa, kun ei tarvi tunkea kauheasti vaatetta päälle. Pikkiksellä olen pitänyt vielä enimmäkseen pitkiä housuja, jotka suojaavat edes vähän pieniä polvia kaatuessa. Ja sitä kaatumista tapahtuu ja paljon, kun eletään rinnepihalla ja juostaan aina niin kovaa kuin kintuista lähtee.

Tuo ylimmän kuvan Maxomorran sauruspaita on jotenkin niin ihana ja sopii väreiltään täydellisesti meidän punapäiselle isoveikalle. Poika tykkää itsekin paidasta tosi paljon, eikä meinannut antaa sitä pyykkiin ollenkaan! ;) Paidan parina H&M:n sortsit, joiden takataskun eläinkuvat ovat myös lasten mieleen.



Tästä kivestä on tapeltu viime päivinä. Että kumman vuoro on kiivetä ja kumpi oli viimeksi...Vajaa 2 veen ei ehkä kannattaisi tehdä kaikkea nelivuotiaan perässä, mutta minkäs teet. Toistaiseksi olemme selvinneet säikähdyksillä ja yhdellä aivotärähdysepäilyllä. Pojat eivät saa olla pihassa keskenään, vaan aina on valvottava. Mutta kyllähän se silmä välttää.

 

Viime aikojen suurta hupia on ollut erilaisilla työnnettävillä/ajettavilla leluilla ympäriinsä kurvailu. Täysiä mäkeä alas ja poikki pensaikoiden, joskus nokkospuskankin läpi...auts. Pikkis pysyy jo varsin taitavasti isoveikan perässä, mutta ohihan sitä ei sentään päästetä ;)

Kuten huomaatte, näissä leikkikuvissa ei vaatteilla koreilla eivätkä vaatteet ole pääosassa. Isoveikka saa itse valita kotivaatteensa ja vaikka tuntuukin olevan tarkka väreistä ja aiheista, ei ne aina ihan äitin silmää miellytä tai sovi yhteen. Myös pikkuveikan asu on omassa pihassa usein epämääräinen sekoitus perittyä ja kirpparilta löydettyä. En raaski laittaa uusimpia ihanuuksia pihaleikkeihin, ainakaan vielä. Kun ei vaan kävis niin, että jäävät sitten käyttämättä?!

Onko teillä eri vaatteet kotona ja muualla?

Lukijat gadget lisätty

Nyt pystyy liittymään lukijaksi. Lukijat-gadget löytyy blogiarkiston alapuolelta. Rohkeasti mukaan vaan! :)

Helluista helluntaita kaikille!

Kirpparikierroksella

Tänään tein pitkästä aikaa kunnon kirpparikierroksen. Heti aamusta suuntasin omassa kylässä puolivuosittain järjestettävälle MLL:n Mukava-kirppikselle. Myyjiä oli tällä kertaa hieman vähemmän kuin keskimäärin, mutta ihan kivasti kuitenkin.

Seuraava kohde oli lähimmän kaupungin pieni, mutta tasokas lastenvaatekirppis ja sen perään vielä yhden bussimatkan päässä oleva suuri perhekirppis.

Kaikkein parasta oli viettää päivä ihan itsekseen ilman aikatauluja, ruuanlaittoa, välien selvittelyä, vaipanvaihtoa jne. Syödä rauhassa kahvilassa katsellen ohikulkevia ihmisiä. Kuulla omat ajatuksensa. Kotiäidin voimaterapiaa! :)

Paras saalis tuli odotetusti MLL:n kirppikseltä, jossa hintataso on myös varsin kohtuullinen. Sieltä mukaan tarttui mm. yläkuvassa oleva Me&I traktoripaita ja Tutan turkoosit velourhousut. Tuo traktoripaita oli kyllä aikamoinen löytö, kun myyjä vielä luopui siitä kahdella eurolla! :)

 

Isoveikka sai nämä vihreät, 3/4 lahkeiset Name It sortsit ja lisäksi mustan Adidas hupparin ja verkkarit, joiden kuvat epäonnistuivat totaalisesti...Ainiin, löysin myös vihreän lierihatun 50 sentillä! (No, eihän se ihan Villervalla kyllä ole, mutta...) ;)

 

Housupainotteinen ja pikkuveikkaa suosiva oli tämä saalis, huomaan. Vihreät velourhousut ovat Lindexin ja vaaleanvihreät froteesortsit Tutan. Samantapaiset froteesortsit ostin joskus alesta jemmaan tätä kesää varten, joten noita on nyt sitten kahdet lämpimiä kesäpäiviä varten.

Koska perheessämme ei ole tyttöä (eikä lapsia ole tulossa enempää), nautin, kun voin ostaa ystäväni tytölle tyttömäisiä vaatteita. Pieni tylleröinen sai tänään unipussin, velourmekon, bodyn ja parit kesäpöksyt. Kuten olen aiemminkin maininnut, kirppareilla on valtavasti ihania ja hyväkuntoisia vaatteita tytöille! Miksei pojille???

Lenkkareita onko heitä?

Kun nyt päästiin käsiksi kenkäasioihin, niin jatketaan samoilla linjoilla. Lenkkarit ovat kasvavien poikien ehdoton kesävaruste niin kotipihassa kuin metsäpoluillakin. Minusta pelkillä crocseilla tai sandaaleilla ei pärjää, jos meinaa juosta, pelata jne. Mutta millaisia lenkkareita ja riittääkö yksi pari?

 

Yläkuvassa on isoveikan (4 v) kesän lenkkarit. Vasemmalla Freedog-vilkkulenkkarit, löydetty AntonNinan alekorista talven aikana. Koko pitäisi mahtua vielä syksylläkin.

Keskellä Reiman konepestävät tämän kauden lenkkarit, jotka valitettavasti vaurioituivat mopokurvailussa asfaltilla, kuten edellinen teksti kertoo. Nämä ovat ehtineet olla käytössä ehkä viikon päivät ja ovat olleet tosi helpot pukea ja hyvät jalassa. Ja mustat! (nelivuotiaalle tärkeää)

Oikealla Reiman tennarit, myöskin tämän kauden mallistoa. Nämä puetaan kaupunkiin ja vierailuille jne. Äitin lempparit. Tällaiset on myös pikkuveikalla.

 

Poikasten menomonot jonossa. Näillä mennään tällä hetkellä omassa pihassa ja lähiympäristössä. Vauhdikkaasti. Pikkuveikalla Reimatec-lenkkarit, jotka ovat muuten kirpparilöytö! :) Isoveikalla jalassa nuo kovia kokeneet Reimat, jotka ovat siis kärkien reikiä lukuunottamatta vielä oikein siistissä kunnossa (ja seuraavalle asfalttimopoilulle laitan ilmastointiteippiä kärkiin!). Onneksi reijät eivät ole aivan läpi.

 

Katos! On se äiskä ostanut joskus jotain itelleenkin ;) Talvella bongasin jostain marketista Vikingin goret hyvässä alessa ja tartuin kiinni. Näitä en ole vielä käyttänyt, tänään esille ja hiukan hypistelin. Ihanan värikkäät :)

Merkki on itselle melko tuntematon, mutta ilmeisen laadukas. Katsotaan, miltä tuntuu jalassa pidemmän päälle. Vanhoista lenkkikengistä tuli jo viime kesänä pihajalkineet, joten nämä tulivat tarpeeseen. Vielä kun saisi nämä viimeiset flunssan rippeet karkotettua, että pääsisi sinne lenkille!

Älkää tehkö tätä kotona

Mitä saadaan, kun yhdistetään 4-vuotias poika, Plaston muovimopo, kyläpaikan asfalttipiha ja upouudet lenkkarit?
Vastaus: kenkien kärjet puhki yhdellä mopoilukerralla!!! :(
Ja kaikenlisäksi tämä sattui myös viime kesänä - kaksille lenkkareille. Eikö se äiti ikinä opi?!?

Niin, kotipihassa ei ole asfalttia, joten en meinaa muistaa, millaista jälkeä se voi saada aikaiseksi. Lenkkarien asfaltti-ihottuma? ;) Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Vai potkiiko tämä vesseli mopoa jotenkin omalla tyylillään? Voitte uskoa, että harmittaa...

Hupparikokeiluja ja eläinkunnan edustajia H&M:ltä

Ilman tätä blogia ja muiden blogien lukemista en olisi varmaan koskaan päätynyt etsimään lapsille huppareita H&M:ltä. Kyseinen ketju ei kuulu "lemppareihini" nelivuotiaani ilmaisua käyttääkseni, mutta kyse on tainnut olla lähinnä ennakkoasenteesta ja kokemuksen puutteesta. Kirpparilta olen ostanut kyseisen ketjun paitoja ja housuja, jos ne ovat muuten miellyttäneet. Lasten sisävaatteissa Lindex on vaan jostain syystä ollut tutumpi ketjumerkki minulle, samoin ns. ruokamarkettien valikoimat.

 

 

Verkkokaupasta sopivat koot ja värit oli jo myyty loppuun, joten tieni vei tilaisuuden tullen (miehelle piti ostaa kevättakki) ihan oikeaan kauppaan. Hupparit vaikuttavat hintaansa (10 euroa!) nähden varsin laadukkailta, materiaali on jopa yllättävän paksua. Tietysti pikkupiru olkapäällä heti mutisi, että odotas vaan ekan pesun jälkeen...mutta se nähdään sitten aikanaan. En itseasiassa epäile kauheasti noiden kestoa, kun vaikuttavat oikeasti ihmeen hyvälaatuisilta.

Keltaista ja vihreää ei livekaupastakaan enää saanut, mutta oranssinpunainen on oikein kiva väri meidän punapigmenttiselle isoveikalle ja sille otin kaveriksi neutraalin harmaan (ylin kuva). Tuo hihaton dinosauruspaita (äiti, se on tiireksi!) suorastaan pyysi päästä murisemaan  4 v poikaseni päälle. Oranssi pikee kuvan reunassa lähti koriin sillä ajatuksella, että on joku vähän siistimpi paita vaikka vierailuja varten. Väri edelleen mainio punapäällemme ja 30% ale kiva plussa.

 



Noita sortseja tutkailin jo nettikaupassa, mutta en viitsinyt maksaa postikuluja vain niiden tähden, joten ostin niitä sitten samalla hupparikaupoilla ollessani. Tuollaisia kevyitä trikoosortseja menee pikkuveikalla varmasti kahdet päivässä kesäkuumalla ja isommalla koltiaisellakin usein sortsit per päivä, joten niitä ei kai ole koskaan liikaa. Eihän? Vitosella raaskin ostaa useammat kerralla. Nuo eläinhahmot takataskuissa olivat lapsen mielestä oikein hauskat jo sovitustilanteessa (äiti, kato, mulla on tiireksi mahassa ja pepussa virtahepo!).

 

Pikkuveikka sai hupparien lisäksi sinisävyisen vaatekaappinsa täydennykseksi ekat uudet farkut (ei kirpparilta tai veikan perintöä), parit sortsit ja lippiksen, josta hän oli kovin pollea! :) Tassutteli niin antaumuksella uusien tamineidensa päällä, etten meinannut saada kuvattua niitä suorina...tuossakin kuvassa näkyy vähän pikkuista jalkaa :)

Millaisia kokemuksia teillä muilla on H&M lastenvaatteista? Näistä huppareista? Entä mitä mieltä olette ko ketjun mitoituksesta? Itsestä tuntuu, että ovat hiukan pienempää kokoa kuin monet muut. Otin sitten kaikki vaatteet yhtä numeroa isommassa koossa ja kotona soviteltaessa ne olivat kyllä aika reiluja...ainakin ennen sitä jännättyä pesua ;)

Lintupaidat laskeutuneet!

Pipojen lisäksi vihaiset linnut lensivät meille myös paitoina - tässä ne nyt ovat! Odotettu paketti avattiin poikasten kanssa yhdessä repien ja hetihän nuo punaiset ihanuudet olisi pitänyt päälle saada...(minä koitan säästellä niitä ulkokäyttöön eli ihan oikeille t-paitakeleille)

Laatu yllätti minut positiivisesti, se on keskimääräistä parempi. Reimalta ei ole tietääkseni tullut pitkään aikaan trikoopaitoja, joten hiukan jännäsin paitojen laatua. Toisaalta olen viime aikoina pettynyt Tutan heikentyneeseen laatuun; mielestäni selkeä laatumuutos on nähtävissä vuosien 2008 ja 2011 välissä (poikieni syntymävuodet).

Paidat ovat miellyttävää sileää neulosta ja nurjalla puolella on kosteutta siirtävä kerros. Tältä ominaisuudelta odotan näyttöä hikinorot ohimoilla juoksevan esikoisemme käytössä. Painatus vaikuttaa laadukkaalle, samoin ompelu. Paidat tuntuvat kokonaisuutena tavallisen t-paidan ja teknisen paidan risteytyksiltä.

Paitojen koot vastaavat odotettua normikokoa. Eivät ole erityisen suuria, mutteivat pieniäkään.

Etupuolen suuren lintu-aiheen lisäksi hihassa on teksti "Angry Birds Reima". Harmi, ettei lintuaihe jatku selkäpuolelle, kuten joissakin muissa tämän sarjan tuotteissa!

 

Tänään kauppareissulla näin sitten livenä mustan Angry Birds-paidan ja se olisi kyllä ollut vähintään yhtä kiva, jollei kivempikin...Vältin mustaa järkisyistä kesäpaitojen kohdalla, kun se on auringossa melkoisen kuuma. (eikä mitään muttia!) ;)

Mitäs mieltä olette näistä lintupaidoista ja muista sarjan tuotteista? Suosikkeja?