Olen työtön työnhakija, kuten olen esittelyssäni kertonut. Irtisanouduin nyt keväällä kesken hoitovapaan työpaikastani, joka sijaitsee nykyisin lähes 80 km päässä ja aloitin työnhaun nykyiseltä asuinpaikkakunnalta. Olen ollut töissä viimeksi syksyllä 2008 ennen esikoisen syntymää. Työmatka entiseen työpaikkaani nykyiseltä asuinpaikkakunnalta olisi muodostunut liian hankalaksi lapsiperheen äidille. Ei tosin TE-toimiston mielestä, joka perusteluistani huolimatta iski päälle 3 kk karenssin. Etten vain pääsisi nauttimaan ansiosidonaista päivärahaa töitä hakiessani.
Työnhakuprosessin alkaessa luonnollisesti täytin lasten päivähoitohakemukset, vähintään 4 kk ennen arvioitua hoidontarvetta, kuten oli ohjeistus. Arvioin, että pääsisin töihin aikaisintaan elokuun alussa, kun pelkkiä kesätöitä en aikonut hakea. Ja myönnettäköön, että haluan olla vielä tämän kesän lasten kanssa kotona. Kuopus täyttää heinäkussa kaksi.
Hain veljeksille elokuusta lähtien paikkaa oman kylän päiväkotiin, joka sijaitsee vajaan 2 km päässä kotoa. Siellä olisi sitten hyvä jatkaa eskarissa. Toistaiseksi olemme saaneet paikan vain isoveikalle ja paikka on toisen kylän päiväkodissa 3,5 km päässä kotoa. Siihen päiväkotiin ei pikkuveikka voi päästä, kun sinne otetaan vain 3 v täyttäneitä.
Olen toki soitellut päivähoitotoimistoon ja ihmetellyt tilannetta. Vastaukseksi sain, että siihen ykkösvaihtoehtona olevaan päiväkotiin ei vaan yksinkertaisesti mahdu. Kuopukselle haetaankin nyt sitten perhepäivähoitopaikkaa "mahdollisimman läheltä kotia". Tuloksista odotan soittoa lähiaikoina. Lapset joutuvat eri hoitopaikkoihin, jos minä pääsen töihin :( Rivien välistä ymmärsin, että epäselvä työtilanteeni laittaa perheemme jonossa hännille päivähoitopaikkoja jaettaessa. Olen oikeasti kuvitellut, että sitten kun viimein raaskin laittaa lapset hoitoon, saan heille paikat lähipäiväkodista. En ole käsittänyt, millainen päivähoitotilanne on.
Mutta ei tämäkään riitä. Samalla sain tietää, että isoveikka on sijoitettu ko päiväkotiin ainakin jossain määrin toimintaterapeutin lausunnon vuoksi, jonka toimitin päivähoitohakemuksen yhteydessä (jotta saisimme lapsen ikäiseen seuraan eikä pph:lle pienten pariin, tätä suositeltiin päivähoitotoimistossa). Pyysin lähetteen toimintaterapeutin arvioon 4 v neuvolassa, kun itsestä tuntui, ettei kaikki ole kunnossa. Lausunto on lyhennettynä: lievää motorista kypsymättömyyttä ja aistiyliherkkyyttä (SI). Toimintaterapia alkaa syksyllä. Pojan oletetaan siis käyttävän osoitetun päiväkotipaikkansa kuntoutusmielessä, vaikken pääsisikään töihin! Tuntuu jotenkin kummalta. Ja vuoden päästä syksyllä alkava eskarikin olisi sitten automaattisesti tässä päiväkodissa eikä lähipäiväkodissa! Ja jos lapsi toimintaterapiasta ja "kuntouttavasta varhaiskasvatuksesta" huolimatta tarvitsee kouluun mennessä erityisopetusta, on tämän päiväkodin viereisessä koulussa siihen paremmat mahdollisuudet (kun on pienluokkakin) verrattuna kodin vieressä olevaan lähikouluun!
Kiukuttaa! Toisaalta kiukuttaa subjektiivinen päivähoito-oikeus, jonka vuoksi päiväkodit eivät riitä mihinkään. Myös kunnan liian hidas päiväkotien rakentaminen ottaa päähän. Samoin tuollainen olettaminen kiukuttaa, ettei vanhemmilta edes kysytä, mitä me haluamme. Toimintaterapeutti ei missään vaiheessa suositellut (joskaan ei kieltänytkään) päiväkodin aloittamista (eikä sitä lue lausunnossakaan) ja silti koneisto vääntää jo lapselle suunnitelmaa vähintään eskariin -ja jopa kouluunkin saakka.
Onko lapsen etu aloittaa päiväkodissa, vaikka äiti olisikin vielä kotona pikkuveljen kanssa? Tähän asti olen vastustanut ns. virikehoitoa ja siksi olen nyt karvat pystyssä tämän tilanteen kanssa. Olen ollut sitä mieltä, että lapsen paras paikka on kotona (poislukien tietysti tapaukset, jossa vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsesta) ja kerhosta saa ikäistä seuraa. Mutta kun kyseessä onkin nyt lapsen jonkinlainen kuntoutus, en enää tiedä, mitä ajatella. Kokopäivähoito ei ainakaan tunnu järkevältä ratkaisulta. Puolipäivähoitoa voisin harkita. Riittäisikö kuitenkin kerho kaksi kertaa viikossa? Mitä sellaista päiväkoti pystyy tarjoamaan, mihin kotona ja kerhossa ei kyetä? Onko tämä päiväkotien "varhaiskasvatus" jotain ainutlaatuista? En tunne käsitettä vielä, täytyypä tutustua...
Onko teillä kokemuksia tällaisesta? Olisin kiitollinen kommenteista ja kokemuksista! :)
Mielenkiintoinen ja ajankohtainen aihe meilläkin!
VastaaPoistaMeidän esikoisella on myös erityislapsen piirteitä, puheen kehitys on viivästynyt ja mielestäni hänellä on myös tuon SI-häiriön piirteitä. Hänelle suositeltiin päivähoitoa kuntoutusmielessä jo viime syksynä kun kävimme neurologilla. Haimmekin paikkaa, mutta emme saaneet ennen kuin huhtikuussa, ja silloin meninkin jo muutenkin töihin. Ikää pojalla on siis nyt 3,5v.
Olen sitä mieltä, että vaikka syystä tai toisesta olisinkin vielä kotona pienemmän kanssa, niin esikoisen olisi hyvä olla pk:ssa vaikka kolmena päivänä viikossa. Alkuhan oli tuollaiselle aralle pojalle vaikeaa, mutta nyt näkee miten hyvää pk on tehnyt kehitykselle. Poika on reipastunut paljon, puhuu enemmän ja paremmin, leikkii monipuolisemmin ja on oppinut itsenäisemmäksi. Jokin ihmeellinen vaikutus sillä pk-tätien auktoriteetilla ja muiden lasten mallilla näyttää olevan uusien taitojen opetteluun, esimerkiksi pukeminen ei kiinnostanut aiemmin ollenkaan mutta nyt sujuu jo paremmin. Miksei kerhossakin voisi tapahtua samaa kehitystä, jos sitä on vaan tarpeeksi usein.
Ja toinen asia, tuo päivähoitotilanne. Se on aivan kamala täälläkin päin. Meidän pojat pääsivät 4km:n päässä olevaan päiväkotiin, vaikka lähempänä on neljä muutakin, lähin tuossa 200m päässä. Ja tiedän hyvin, että sieltä 4km:n päässä olevalta asuinalueelta tuodaan lapsia tuohon meidän lähipäiväkotiin, kun se on tässä keskustassa ja kauppojen vieressä. Kysymys on ihan suhteista, kuka saa mieluisan pk-paikan ja kuka ei. :/
Kiitos hyvästä kommentista! :)
PoistaJa kiva kuulla, että päiväkoti on tehnyt hyvää teidän pojalle. Olet oikeassa, että muiden lasten mallilla on iso merkitys kehityksessä. Näkeehän sen jo sisaruksissakin: yleensä pienempi kehittyy aikaisemmin, kun oppii mallista. Varmasti myös se hoitajien auktoriteetti patistaa lasta yrittämään asioita, joista olisi helppo kotona jättäytyä sivuun. Meidänkin poika on kerhossa oppinut kädentaitoja ihan eri lailla kuin kotona, jossa piirtäminen ja askartelu ei ole kiinnostanut.
Päivähoitotilanne taitaa olla huono vähän joka puolella. Täälläkin siihen uuteen lähipäiväkotiin tulee lapsia pitkin pitäjää ja siksi ei eivät lähellä asuvat mahdu. Okei...epäilinkin, että nuo päivähoitopaikat menevät jotenkin suhteilla, kun tuntuu olevan niin hämärän peitossa nuo valintaperusteet :(