Lähistöllä pidettiin entisaikojen menoa esittelevät Perinnepäivät. Tapahtumassa oli näytteillä erikokoisten ja -ikäisten poikien iloksi mm. kattava valikoima entisaikojen traktoreita, autoja ja muita päriseviä koneita. Tottahan sinne oli poikien kanssa suunnattava heti aamutuimaan. Mummo ja vaarikin pääsivät mukaan. "Vaauu..." kommentoi vajaa 2-vuotias miehenalku koneiden ääreen päästessään.
Oi, niitä tulee vielä lisää! Pienemmällä meni sormi suuhun ihmetyksestä. Näin paljon ihania traktoreita kerralla. Myös paikalle tuotu paloauto oli pop.
Lasten vaatteet: isoveikalla Me&i paita, Po.p farkut kirpparilta, Villervalla hattu
pikkuveikalla: H&M huppari ja farkut, Villervalla hattu
Pärehöylä oli vaikuttava ilmestys. Useimmat esittelijät olivat pukeutuneet teeman mukaisesti vanhanajan tyyliin. Poikasillekin oli tarkoitus laittaa asut menneiden aikojen malliin, mutta viileä sää vaati takin käyttöä, eikä sopivia takkeja löytynyt. Isoveikka oli kyllä suurimman osan aikaa t-paitasillaan koleasta säästä huolimatta.
Mukavaa, että tällaisia tapahtumia järjestetään. Nykylasten on hyvä nähdä, miten työt ja esineet tehtiin ennen vanhaan ja tutustua samalla oman kotiseudun perinteeseen. Esillä oli myös kokoelma vanhanajan leluja ja muuta mielenkiintoista tutkittavaa. Ritsalla ampumistakin sai harjoitella ihan luvan kanssa.
Lapsista tapahtuman kohokohta oli varmasti poniratsastus. Kumpikin oli hevosen selässä ensimmäistä kertaa. Isoveikkaa on suostuteltu hepan kyytiin aiemminkin, mutta uskallus ei ole tähän saakka riittänyt. Nyt oli mentävä, kun pikkuveikkakin meni! ;) Ja sitten se olikin tosi kivaa ja pojat ratsastivat peräkkäin, isoveikka edellä isommalla ponilla ja pikkuveikka perässä pikkiriikkisellä ponillaan. Pikkuveikalta pääsi ihan itku, kun tuo hauskuus loppui. Niin oli ollut mieluisaa menoa.
Välissä haukattiin Marttojen laittamaa lounasta, joka ei kyllä oikein pojille maistunut, kun hetki sitten oli syöty letut pillemehun kera. Ruokailun jälkeen isoveikan piti päästä askartelemaan itselle oma keppihevonen "Tuunaa tamma"-työpajaan. Paitsi, että äiti ja iskä ne lähinnä mätti sitä vanua villasukkaan ja ompeli nahasta leikattuja korvia ja nappisilmiä veljesten hepoille. Pojat valitsivat materiaaleja heppoihin ja loikkivat esteen yli heppahyppyjä. Pikkuveikka pujotti käsivartensa villasukkaan ja kiljahti iiihaa - omatekoinen keppiheppa oli valmis! Yksinkertaista!
Illalla kylvyn jälkeen piti vielä mennä laukkaa veikan kanssa, että keppihevostallin hepat saavat riittävästi liikuntaa ja jaksavat nukkua rauhassa yönsä. Harjat ja suitset äiti lupasi askarrella joskus myöhemmin...
Olipa kiva päivä! :) Onko teidän muiden pojat (tai tytöt) yhtä innoissaan traktoreista ja autoista? Oletteko tehneet koskaan itse keppihevosta tai muita perinneleluja?
Olipas kivan kuuloinen tapahtuma! :) Kyllä olisi meidänkin pojat olleet ihmeissään! Tosin hepan kyytiin eivät varmaan olisi uskaltaneet...
VastaaPoistaMeidän esikoisen päiväkotiryhmässä oli askarreltu keppihevoset, sellainen siis löytyy ihan tuore painos. :)
Kiitos kommentista! :)
VastaaPoistaTuollaisia tapahtumia saisi olla enemmänkin ja niissä pitäisi myös käydä.
Unohdin mainita, että myytävänä oli paikallisten kädentaitajien tuotteita ja mukaan tarttui lasten kokoa oleva puunkantokori ja lasten jakkara. Samalla tekijällä oli varsin kohtuuhintaisia ja siististi tehtyjä kestopuisia pihapenkkejä. Otin käyntikortin :)
Keppihevoset taitavat olla nyt vähän muodissa, kun Pikku Kakkosessakin pyörii aiheesta ohjelma. Siitä ohjelmasta oma poikakin taisi keppihevosista innostua. Kiva, että perinteitä vaalitaan :)