Päivähoidon erikoisjärjestely

Kuten aikaisemmin kerroinkin, hain heti huhtikuun alussa pojille päiväkotipaikkaa elokuuksi sillä ajatuksella, että olen itse mahdollisesti syksyllä töissä. Noviisina näissä asioissa kuvittelin, että paikka toivotusta lähipäiväkodista järjestyy ilman muuta, kun olen ajoissa liikkeellä. Hah hah haa...Esikoinen sai helposti paikan toisesta päiväkodista kauempaa, koska hänellä on toimintaterapeutin lausunto, jonka perusteella voi saada ns. kuntouttavaa päivähoitoa, jolla ennalta ehkäistään mahdollisia oppimisvaikeuksia tulevaisuudessa. Pikkuveikalle tarjottiin ei oota ja luvattiin etsiä perhepäivähoitopaikkoja tai jotain sinnepäin.

Sitten koitti seuraava vaihe tässä prosessissa ja minulle soitettiin päivähoitotoimistosta "ilouutista", että pikkuveli on saanut paikan ihan meidän kodin läheltä pph:lta. Ensin olin ihan innoissani, mutta sitten näin hoitajan livenä ja kuulin myös kokemuksia ystävältäni. Ilo muuttui kaihertavaksi epäilyksi. En olisi halunnut viedä pienimmäistäni sinne hoitoon. Hoitopaikkaan olisi tosin matkaa vain muutama sata metriä, autolla vajaa kilometri. Isoveikan hoitopaikka on 3,5 km päässä kotoa toisessa suunnassa. Meillä on edelleen se yksi auto ja yksi ajotaitoinen henkilö, joka tekee toisinaan matkatöitä. Miten tämä yhtälö toimii?!?

Olin tiiviisti yhteydessä sekä päiväkotien johtajaan että päivähoitotoimiston aluevastaavaan. Sain kullan arvoisia vinkkejä päivähoitoalalla työuransa tehneeltä sukulaiseltani, joka kertoi tämän(kin) touhun kovasta todellisuudesta: toisinaan ne hakijat saavat paikat, jotka pitävät kovinta meteliä. Toki myös se, ettei minulle ole antaa päivämäärää, jolloin työni alkaa (koska vasta haen niitä töitä), vaikuttaa asiaan. Onhan se ymmärrettävää. Mutta silti en vaan ymmärrä, että kunnan (ja yksityistenkin) paikkoja on aina liian vähän, eikä pian 5 vuotta lapsiaan kotona hoitaneen naisihmisen lapsille järjesty yhteistä päivähoitopaikkaa, kun sellaista viimein haetaan! Eikö olisi jo meidän vuoromme?

Ystävänikin yritti auttaa ja kyseli lähiseudun yksityisiltä pph:lta (jollaisella omakin lapsensa on) vapaita paikkoja. Pari paikkaa löytyikin, mutta taas olisi tarvittu kaksi autoa perheeseen, että kuljetusrumba olisi ollut edes jotenkuten mahdollinen.

Eilen otin jälleen kerran luurin kouraan ja soitin sekä päiväkodin johtajalle että päivähoitotoimistoon. Nyt olikin yllättäen aivan eri ääni kellossa! Olivat selvästi ottaneet perheemme tilanteen viimein tosissaan, kun olen lähestynyt ahkerasti niin luurin kuin sähköpostin välityksellä ja luetellut faktat pariin otteeseen. Nyt pikkuveikalle järjestyi sellainen erikoisratkaisu, että hän pääsee aivan isoveikan päiväkodin viereiseen vararyhmikseen vakilapseksi. Aivan mahtavaa! Siinä ryhmiksessä on nykyisin myös vakilapsia, kun kunnan päivähoitopaikat eivät yksinkertaisesti riitä. Päiväkodin ja ryhmiksen rakennukset ovat viereisillä tonteilla. Ja vieressä on bussipysäkki! :) Upeaa. Ja jos oikein hyvin kävisi, pojat pääsisivät myöhemmin syksyllä siihen haluamaamme lähipäiväkotiin, sillä sieltä saattaa kuulemma vapautua paikkoja, kun joihinkin alueen perheisiin syntyy syksyllä vauva. Siis jos näiden perheiden isot sisarukset saavat jäädä äidin ja vauvan kanssa kotiin. Tämähän ei ole tänä päivänä enää aivan itsestäänselvää, kuten tiedämme. Mutta jonossa siis ollaan edelleen!

Esikoiseni tilannetta kesäkuun ajan pohdiskeluani olen tullut siihen tulokseen, että syksyllä 5-vuotias isoveikka aloittaa siellä kuntouttavassa hoidossa päiväkodissa noin kolmena päivänä viikossa, vaikka minä jäisinkin vielä kotiin. Pikkuveikka, 2 v, on kanssani kotona, kunnes saan töitä. Olin aluksi tuota "virikehoitoa" vastaan, mutta nyt olen järkeillyt asian niin, että isoveikka tarvitsee kipeästi ikäistään seuraa, vastusta, mallia ja haasteita, joita kotielämä selkeästi nuoremman pikkuveikan kanssa pelkkiä eläkeläisiä täynnä olevalla asuinalueellamme ei pysty tarjoamaan. Lisäksi poika joutuu päiväkodissa harjoittelemaan enemmän mm. kädentaitoja, joita tarvitaan sitten kirjoittamisen opettelussa aikanaan. Toimintaterapeutin mielestä näitä taitoja olisi hyvä harjoitella lisää. Toki lapsi tulee saamaan syksyllä myös varsinaista toimintaterapiaa aistiherkkyytensä (SI) vuoksi.

Oi, olen niin helpottunut, kun tämä päivähoitoasia ratkesi! :) Nyt puuttuu "enää" se oma työpaikka... Nyt olen ihan eri mielellä hakemassa työpaikkojakin, kun lasten asiat ovat järjestyneet. Parista työpaikasta odottelen parhaillaan vastausta hakemukseeni.