Vedenpinnan alla

Viime lauantaina pidimme vapaapäivän kotikuvioista ja ajoimme päiväseltään Helsinkiin, Linnanmäen kupeessa sijaitsevaan Sea Lifeen.

Merimaailma on mielenkiintoinen säästä ja vuodenajasta riippumaton käyntikohde lapsiperheelle. Siellä on paljon nähtävää ja koettavaa hurjista haikaloista pikkuriikkisiin merihevosiin ja erikoisiin mustekaloihin.

Punapiraijoja. Piraijojen häijy maine tietysti kiinnosti isoveikkaa (vaikka todellisuudessa suurin osa niistä syö mieluiten kasveja, opimme tällä reissulla).

Merirosvo-hai tervehti lapsia ja jakoi haleja pienimmille akvaristeille. Muistoksi sai tarran. Isoveikasta tämä pehmeä kalahahmo oli tosi ihana, mutta pikkuveikka ei oikein tiennyt, miten moiseen otukseen olisi pitänyt suhtautua.

Sea Lifessa on hauskaa myös se, että siellä saa katselun lisäksi välillä myös kokeilla ja koskettaa. Tässä veljekset kaivavat esiin muinaisjäänteitä arkeologien lailla.

Näyttelyn vaikuttavin paikka on varmasti veden alla kulkeva tunneli, jossa yläpuolellasi ui koko vedenalainen maailma haineen kaikkineen. Kaunista.

Tällä kertaa Sea Lifessa pääsi koskettamaan myös merisiiliä, hain munakoteloa ja Erkki-erakkorapua. Pikkuveikka piteli moneen kertaan munakoteloa kädessään, mutta koska salamalla kuvaaminen oli näyttelyssä kielletty, ei äiti onnistunut saamaan pienen akvaristin tutkimuksista yhtään selkeää kuvaa ;)

Isoveikka halusi kokeilla simpukankuorta. Muut vaihtoehdot olivat hänestä liian ällöttäviä.

 

Oma suosikkini ovat meduusat. Voisin tuijottaa niiden hypnotisoivaa leijumista vaikka kuinka kauan. Niin kaunista.

Kylmien vesien osastolla lapset pääsivät tutustumaan kotimaisiinkin kalalajeihin. Narusta vetämällä kala kerrallaan liikkui.

Isoveikalla on näissä kuvissa jalassaan uudet Villervallan resorifarkut kokoa 128 cm (lapsen pituus noin 122 cm). Farkut ovat reilut niin pituus- kuin leveyssuunnassakin, vaikka poika ei erityisen hoikka olekaan (ja alla on vielä pitkikset). Mini Rodinin pingviinipaita on kokoa 116/122 on nyt sopiva. Tiedoksi vaan kokoasioita pähkäileville :)

Viileiden vesien karpit kiehtoivat isoveikkaa kultakalamaisella olemuksellaan ja sosiaalisella käytöksellään. Taisivat odottaa herkkupaloja :)

Pääsimme seuraamaan aivan läheltä rauskujen ruokintaa, mutta siitä en valitettavasti onnistunut saamaan kuvia hämärässä tilassa ja väenpaljoudessa. Altaan hoitaja antoi rauskuille kalanpajoja ja mustekalaa pihdeillä suoraan suuhun, etteivät innokkaat pikkuhait syöneet kaikkea.

Joitakin veden asukkeja pääsi yllättävän lähelle. Onneksi kukaan ei kuitenkaan pudonnut altaaseen- ei edes meidän vilkasliikkeinen pikkuveikkamme!

Siipisimput ja sokkelomureena olivat kalamaailman näyttävimpiä otuksia.

Meillä oli matkarattaat mukana ei niinkään pikkuveikan kuin matkatavaroiden kuljettamista varten. Pikkuveikka jaksoi hyvin kävellä koko näyttelyn kahteen kertaan läpi. Rattaat olisi kannattanut jättää kotiin, sillä niiden pyörittely Sea Lifen lauantairuuhkassa oli paikoin hieman työlästä. Mutta näyttelyssä siis pystyy liikkumaan myös vaunujen/rattaiden kanssa.

Merenalainen kierros päättyy osuvasti lelukauppaan, joka on pullollaan teemaan sopivia houkutuksia. Kannattaa siis etukäteen miettiä ja sopia politiikka tätä varten ;) Meillä tuli isoveikan kanssa kinaa, kun hän ei saanut kaupan suurimpia pehmoleluja...

Isoveikka valitsi lopulta matkamuistokseen vuokkokalan, jota luuli kultakalaksi ja nimesi sen heti "Kultsiksi" :) Pikkuveikka sai merihevosen ja mustekalapalapeli ostettiin yhteiseksi. Palapeli oli muuten varsin heikkolaatuinen: palojen reunat tikkuisia ja pahvinen kuva huonosti kiinni puisissa paloissa.

Lapset saivat lippujenoston yhteydessä tehtävän, jossa piti etsiä akvaarioihin kätketyt pullopostit ja merkitä ne tehtäväkorttiin. Näyttelyn kierrettyään ja tehtävän suoritettuaan sai lelupuodista lunastaa palkintomitalin. Tuntui olevan kova juttu pienten keskuudessa! Isoveikka etsi myös ihan innoissan kätkettyjä pulloja.

Sea Lifen reissu onnistui ilman suurempia kommelluksia ja toi kivaa vaihtelua kotiarkeen. Itse nautin kauniista katseltavasta ja vaihtelusta. Myös lasten riemu toi iloa. Näyttelyssä kiertelyn ja matkamuisto-ostosten jälkeen söimme kanakorit paikan päällä ennen kotimatkalle lähtöä. Kaikki saman katon alla- kätevää!

Oli rankkaa istua saman päivän aikana autossa 2 x 1,5 h, mutta kyllä sen kesti. Menomatkalle oli varattu kirjoja ja pikkuautoja, mutta kyllä jännitys silti pisti pojat pyörimään penkeissään ja nahistelemaan tuon tuostakin. Kotimatkalla molemmat pojat onneksi nukkuivat :)

Suosittelen Sea Lifea muillekin. Tämä oli meillä toinen kerta lasten kanssa, olemme aikanaan käyneet  Sea Lifessa myös kaksin. Sopii aikuisillekin! :) Sea Life on muuten yksi niistä harvoista kohteista, joiden pääsylipusta työtön saa alennuksen :)

Oletteko käyneet Sea Lifessa? Muita kivoja säästä riippumattomia käyntikohteita lasten kanssa?

Viikko on jo torstaissa. Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Vahteristonemäntä