perjantai 1. tammikuuta 2016

Puolukkajäädykettä, (vale)pukin tuomisia ja pakkassäätä



Jouluna 2015 kuusi koristeltiin aatonaattona. Koristeita tuli eniten alimmaiseen kolmannekseen :)


Riisipuuro kuuluu jouluun - ja meillä myös muihin vuodenaikoihin. Haudekattilassa hitaasti ja huolettomasti kypsytettynä. Itse syön sen ilman kanelia, voin ja sokerin kanssa.


Kun yrittää olla oikein kiltti, voi jopa tyhjentää tiskikoneen! Jopa sovussa veljen kanssa!!!



Jouluna pukeudutaan punaiseen. Isoveikalla Villervallan velourtakki, pienemmällä Lipfish collegepaita. Kotona ollaan rennosti collegehousuissa, kylään laitettiin canvakset.



Lapsen jouluaterialla laatikot ovat pakollisen maistiaisen roolissa. Onneksi kinkku ja peruna maistuu - santsattiinkin. Pikkuveikka on muuten kova sinapinsyöjä!


Aikuiset mieltyivät Miiman ohjeen mukaiseen puolukkajäädykkeeseen, jota oli kuohkean rakenteen vuoksi helppo leikata jäisenäkin. Erittäin kätevää, jos haluaa herkutella vain kaksin.


Kierrokset senkun kasvavat. Eikö se pukki jo kohta tule?!? Pikkuveikalla isoveikan viime vuotinen tonttupuku - tämä tonttu kasvaa vauhdilla!


Ja tulihan se. Huh helpotusta. Ja voi sitä riemua, kun paketeista paljastui toiveita - ja yllätyksiäkin!



Kuka vielä jaksaa makeaa? Oma jouluherkkuni: käpykakku. Lasten lemppari: koristellut piparit.


 Pikkuveikan joululahja nro 1. Äitihän sen lopulta kokosi, oli muuten hauskaa puuhaa :)


Isoveikan mieluisimman joululahjan tittelistä kilpailivat itsekseen liikkuva hämähäkki (kuva ylempänä) ja tämä Lego Ninjago laiva. Iskä auttoi hiukan rakentamisessa.


Lasten mentyä nukkumaan herkuteltiin kaloilla aikuisten kesken. Nämä Maalahden leivälle tehdyt lohileivät maistuvat tosin pojillekin - ilman tilliä.


Välipäivinä mökkirannassa sää suosi ulkoilijoita.


Isoveikalla yllään Travallelta testiin saadut Remu-takki ja SuperRemu housut. Pipo ja hanskat Reiman, jalassa Kuomat.


Vuoden viimeinen veneretki - harvinainen joulun aikaan.



Meidän joulu oli rentoa yhdessäoloa ja herkuttelua niin kotona, mummolassa kuin mökilläkin. Pojat jännittivät ihan kamalasti joulupukkia ja lahjoja, vaikka tämä oli ensimmäinen joulu, jolloin he tiesivät joulupukin olevan isi (tai joku muu punaiseen parrakkaaseen naamiaisasuun pukeutunut henkilö). Tai ehkä juuri siksi jännittikin niin kovasti - nythän lahjapakettien sisältö oli vanhempien varassa ;)

Joulun sää ei ollut kuin lapsuuden postikorttikuvista, mutta omaa viime hetkillä syttynyttä joulutunnelmaani se ei latistanut ja välipäivinä pakkanen toi pojillekin mukavaa puuhaa mökkirantaan, kun pääsivät jäitä rikkomaan. Ensi viikolle on luvassa jo kirpakoita pakkaspäiviä ja kuulemma luntakin!

Uutta vuotta otimme vastaan serkkuperheen kanssa meillä kotona lasten leikkiessä keskenään ja lapsiperheen rakettien paukkuessa heti nakkien ja ranskalaisten jälkeen kahdeksan maissa. Pikkuveikkakaan ei pelännyt enää uudenvuoden ilotulitusta ja katseli pikkupeltorit päässään rakettien välkettä terassilta iloisen innostuneena.

Vuoden vaihtuminen teki opintojeni alkamisesta konkreettisempaa: loppuvuoen juhlat on nyt juhlittu ja koulunalku on enää kymmenen päivän päässä! Vaikka kuljenkin koulumaailmassa jo yöaikaan, en päivisin onneksi ehdi juuri miettiä lähenevää suurta elämänmuutosta. Penaalikin on yhä ostamatta. Pikkuveikka laskee hieman haikeana päiviä äidin kotona olon päättymiseen ja se kieltämättä hieman kirpaisee, vaikka yritänkin rauhoitella itseäni toteamalla, että nyt on viimein äidin vuoro. Näin se menee.

Tulevalla viikolla isoveikka palaa kouluun joululoman jälkeen ja pikkuveikka lähtee yökyläilemään mummolaan. Minä yritän antaa kahdenkeskistä aikaa isoveikalle, jonka henkilökohtainen annos jäi joululomalla suunnitelmista huolimatta väliin. Näillä järjestelyillä annamme samalla jatko-opintojaan viimeistelevälle isännälle rauhallista kirjoitusaikaa. Isomummi täyttää ensiviikolla kunnioitettavat 93 vuotta ja käymme tervehtimässä häntä.

Miten teidän joulu ja vuodenvaihde menivät? Mitä on luvassa vuodelle 2016? Mistä aiheista haluaisit jatkossa lukea tässä blogissa? Nyt saa toivoa :)

Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoilleni!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

5 kommenttia:

  1. Joulu ja uusivuosi on vietetty monenlaisissa puuhissa. Paljon syöden ja herkutellen, mikä kyllä ihan tuntuu vyötärössä...

    Sinulta kysyisin Silver Junglen housuista: Onko minkälainen vyötärö, entä kiristys? Mikä mitoitus? Kun poika on 127cm pitkä, onko 122/128 vai 134/140 hyvä? Kiitos näistä.

    Toivon vaatejuttuja ja monenlaista juttua edelleen. Eli niin kuin nykyäänkin on. Kaiken luen.

    -T-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä...! No nyt tammikuussa sitten kunnostaudutaan ja palataan arkeen tuon syömisenkin suhteen, eikö vain? ;) Onneksi nämä pakkasille kääntyneet säät houkuttelevat nyt ulkoilemaan toisin kuin syksyn jatkuvat vesisateet.

      Silverjunglen housujen malli on kovasti minun mieleeni. Vyötärö on (ainakin kevään Lapsimessuilta ostamissani tähtipolvissa housuissa) sisäpuolelta nappikumpparilla kiristettävä eli ihan paras mahdollinen. Solmittavia nauhoja ei ole. Vyötärö ja housut muutenkin istuvat mielestäni tosi nätisti. Malli on kapeampi kuin monet peruscollarit, muttei kuitenkaan yhtä kapea kuin vaikkapa me&i:n kapoisimmat mallit. Lahkeen resori on hyvin matala.

      Minä valitsisin varmaan sinuna tuon isomman koon, jollei lahkeen pieni pussitus nilkassa häiritse lasta itseään ja haluat hieman kasvunvaraa. Meillä on ollut keväästä saakka käytössä koko 134/140 ja isoveikka mitattiin keväällä noin 134 pitkäksi. Nyt housut alkavat olla just eikä melkein, kasvunvaraa ei enää ole.

      Kiitos kommentistasi, yritän kirjoitella edelleen monenlaisia juttuja :)

      Poista
    2. Kiitos. Nyt nimittäin on niin hyvä ale Silverjunglella, että pitääpä ehkä toimia.
      -T-

      Poista
  2. Meillä joulu meni aaton verran kotona ja muuten reissatessa. Ihanaa oli ja nyt alkoi arki, onneksi keskiviikkona saa vielä vähän lomailla koko perheellä :)
    Meillä kävi oikea joulupukki vielä ;) ja saa käydä niin kauan kuin siltä tuntuu.

    Olisi mukava lukea blogista samanlaisia juttuja kuin aiemminkin ja kenties uudesta arjesta opiskelijana sitten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä arkeen sitten teillekin! Onneksi loppiainen tosiaan katkaisee tämän ensimmäisen arkiviikon.

      Minä olisin vielä mielelläni säilyttänyt poikien joulun taian, mutta isäntä ei päästänyt poikaansa kouluun joulupukkisadun kanssa, vaan asian laita paljastettiin ennen koulun alkua. Moni luokkakaveri kyllä vaikuttaa uskovan joulupukkiin ja ovat hyvin ihmeissään, kun isoveikka kertoilee joulupukin asuvan meillä ;)

      Mukava kuulla, että nykyinen linja miellyttää sinuakin. Yritän pitää blogin jotakuinkin entisenlaisena jatkossakin ja varmasti mukaan tulee väkisinkin opiskelu- ja perhe-elämän yhdistämisen pähkäilyä :)

      Poista

Kommentti sinulta kivalta tuntuisi, anonyyminäkin onnistuisi! :)