Kiveä ja betonia - urakalla ennen pakkasia

Meidän pihaprojekti se vaan paisuu ja laajenee. Kesäloman päätteeksi laitettu nurmikko on kasvanut hyvin ja peittyy jo syksyn lehtiin. Kahtena viikonloppuna olemme kaivaneet mukulakiviä ylös paikasta a ja siirtäneet niitä paikkaan b eli aitan edustalta nurmikon alapuolella olevaan luiskaan.

Multainen luiska on ensin päällystetty eräänlaisella muovisella kennostolla, joka estää maata valumasta pois luiskasta. Kennosto on täytetty soralla ja tuettu paikalleen harjateräksen pätkillä. Soran päälle lapioitiin kerros betonimyllyllä sementistä, kivituhkasta ja vedestä sekoitettua ns. maakosteaa betonia. Kivet hierottiin betonimassaan ja kolot täytettiin. Lopuksi kastelukannulla tiivistettiin pinta tasaiseksi ja huuhdeltiin samalla liiat betonit pois. Betonin kuivuttua pinta näyttää siltä, kuin kivien välissä olisi tavallista hiekkaa, mutta kivet ovat lujasti kiinni alustassa ja toisissaan betonin ansiosta, ja rakenne kestää paremmin esimerkiksi lasten kiipeilyä. Eikä pitäisi kasvaa rikkaakaan.

Hidasta, raskasta, mutta lopputulos palkitsee. Oman käden työnjälki näkyy ja lopputulos on (toivottavasti) kestävä. Tykkään luonnonkivestä, jota alueelta onneksi löytyy. Kallio olisi mahtava juttu, mutta sitä ei valitettavasti ole. Kai tämä kivien latominen on jonkinlaista valekallion rakentamista.

Yksi tärkeimmistä työvälineistä tässä kiveyksen teossa on tällainen lasten hiekkalapio - oikein kätevä maakostean betonin mättämisessä kivien saumakohtiin. Olen muuten käyttänyt tällaista lasten lapiota pihalla moneen muuhunkin hommaan, esimerkiksi taimien istuttamiseen keväällä. Oikein pätevä työkalu!

Hiekkalaatikko ei ole mitään, kun saatavilla on iso, epämääräinen kasa kivituhkaa. Siihen voi kaivaa valtavia luolia tai sen päältä voi laskea veikan kanssa mopoilla. Ja kasa on mukavan lähellä paikkaa, jonne vanhemmat äheltävät kiveystä, joten siitä on helppo huudella "Hei äiti, kato..."  Mikä siinä onkin, että lapset tarvitsevat aina kommentoivaa yleisöä tekemisilleen?

Kivituhka sisältää nimensä mukaisesti myös hyvin hienojakoista ainesta, joten se jämähtää kivasti kiinni kosteisiin välikausihousuihin ja -hanskoihin...Oma projektinsa päivän päätteeksi onkin harjata ja huuhdella poikien vaatteet - usein ne on pakko pyörittää ihan koneessa. Meillä ratisee hiekka nyt sisälläkin. Sitä kulkeutuu ihan kiitettävästi näillä kosteilla keleillä sisätiloihin.

Pikkuveikkaa voisi kyllä sanoa raksalla kasvaneeksi...Poika sai omat kuulosuojaimet jo puolivuotiaana.  Isoveikkakin on varttunut vauvavuotta lukuunottamatta milloin minkäkinlaisella työmaalla; aina meillä on pihassa rakennettu jotakin. Puutarhahan ei tunnetusti ole koskaan valmis ja tämän olen kyllä valmis allekirjoittamaan! Ja työllistävä vaikutus pihalla tosiaan on: ei ole vapaa-ajan ongelmia ja hyötyliikuntaa riittää ;)

Ensimmäinen osa mukulakiveyksestä valmis! :) Kolosessa, kuorikkeen suojissa kasvaa sinilaakakataja. Kevennän kiveystä paikoitellen istuttamalla sinne tänne havuja ja seppelvarpuja. Taimia olen jemmannut syksyn alesta ja istuttanut ne kasvimaahan siltä varalta, että talvi yllättää meidät tänäkin vuonna.

Nämä nurmikolle johtavat betoniportaat ovat myös tämän kesän/syksyn satoa. Tällä paikalla kasvoi vuosi sitten polvenkorkuista voikukkaa. Sitä vastaan taistelemme nyt kivisin keinoin!

Arvelimme eilen koko päivän kivikkoisessa rinteessä kykittyämme, että luiskasta on nyt ehkä 1/3 valmiina...Ei tämä siis ihan vielä tässä ollut, ja pitää varautua siihen, että homma jää kesken talven tullessa. Kun arjenkin pitää pyöriä jne. Vaikeinta on sietää keskeneräistä ja ajatella, että pala palalta eteenpäin.

Millaisesta pihasta/puutarhasta pidät? Viehättääkö kivipinta?

Tunnin päästä onkin jo maanantai, joten toivottelen mahdollisimman mukavaa alkavaa viikkoa! :)

Vahteristonemäntä