Pari päivää sitten pihaamme peruutti traktori ison puukuorman kanssa. Vaari ohjasi sinistä, vanhaa Fordia ja pojat ihmettelivät sormi suussa. Pikkuveikka ei ensin uskaltanut tulla ollenkaan lähelle katsomaan, ei edes äitin kädestä kiinni pitäen, vaikka fanittaakin traktoreita kauempaa ihan täysillä. Portin takaa kurkku varovasti isoa pärisevää konetta.
Mutta puukuorman viimein romahdettua lavan päädystä maahan ja pärinän lakattua uteliaisuus vei voiton ja pieni mies otti lähikontaktia ihailemaansa koneeseen. Joka pojan unelma omassa pihassa!
Peräkärrykin on niin iso, että pieni mies mahtuisi hyvin sen alle.
Traktorimies henkeen ja vereen. Kyllä on isot pyörät! Pikkiksellä päällä lempparipaitansa Me&I traktoripaita.
Ja oikean pärinän lakattua päristeltiin sitten itsekin. Eikä poikaa meinannut lopulta saada ollenkaan pois kuskipukilta ;)
Viihtyi se isoveikkakin "tattorin" kyydissä. Pienempi nimittää traktoria "papaksi", sillä poikien papan (ja mummin) luona hän on päässyt ensi kerran lähikosketukseen traktorin kanssa.
Isoveikkaa kiinnosti eniten traktorissa kiipeily. Toisesta ovesta sisään hyttiin ja traktorin takaa, nostovarsia pitkin alas ja takaisin... (herra on valinnut vaatteensa jälleen itse ja hahmoja riittää...)
Loppupäivä menikin pinotalkoiden merkeissä. Pikkuveikka esittelee yllä ekoja omia työhanskojaan. Saimme naapuritkin avuksi pinoamaan.
Lapset nauttivat, kun saavat olla avuksi "oikeissa" töissä, samoissa, joita aikuisetkin tekevät. Ja he oppivat samalla monia hyödyllisiä taitoja sekä sen, että jokaisen pitää tehdä oma osuutensa kotitöistä. Ihan pienikin pystyy kantamaan yhtä halkoa kerrallaan ja viemään sen pinoon :) Monesti se on vain aikuisen asenteesta kiinni, saako lapsi osallistua.
Mitäs mieltä olette tästä?
Ja viimein: valmista tuli! Komea pino nousi korkeaksi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti sinulta kivalta tuntuisi, anonyyminäkin onnistuisi! :)