Alkuviikosta vietimme pari päivää mummolassa (lapsuudenkodissani) poikien vaarin, enon ja isin urakoidessa samaan aikaan puutalkoissa isomummin luona. Mummo pyöritti ruokahuoltoa ja minä katsoin poikien perään pihalla ja leikkipuistossa. Vaikka eipä noissa paljon perään katsomista ollut, kun viihtyivät niin hyvin muiden lasten seurassa.
Kuten olen kertonutkin, meidän naapurustossa ei asu lapsiperheitä. Onneksi mummolassa, vain reilun tunnin ajomatkan päässä, tilanne on toisin ja isoveikka saa kirmata useamman ikäisensä tenavan seurassa aamusta iltaan. Voi sitä riemua! Tukka oli märkä kuin suihkun jäljiltä, kun meno oli niin kova! :)
Pikkuveikka ei vielä ihan pysynyt isompien lasten tahdissa, mutta onneksi hänelle löytyi huristeltavaksi minun vanha moponi peräkärryllä. Sillä sitten potkuteltiin ympäriinsä ja laskettiin naapurin alamäkeä niin, että sandaaleista kului kärjet!
Pikkuveikan paita ja sortsit viime kesän Tutta-mallistosta. Tuli hankittua silloin niin reilu koko, että mahtuu yhä päälle :)
Toisin kuin omassa leikkipuistossamme, mummolan lähellä olevassa leikkipuistossa on aina muita lapsia leikkiseuraksi. Laitevalikoimakin on monipuolisempi ja talvella puistossa on hieno pulkkamäki. Tällaista rengaskeinuakaan ei omasta puistosta löydy!
Yhä ylös yrittää...Isoveikan paita Maxomorra, sortsit Reiman tämän kauden aurinkovaatemallistosta (UV suoja).
Tästä isommasta liukumäestä pikkuveikka katsoi parhaaksi laskea varmuuden vuoksi vatsallaan.
Leikkitelineen uumenissa "putkessa".
Mummolan pihalla heiteltiin frisbeetä...
...perustettiin porukalla puutyöverstas...
ja syötiin marjoja jättipotkujen lomassa.
Vaarin hankkima potkulauta tuli heti käyttöön ja sillä oli kiva laskea kujaa alas naapurin lasten kanssa. Se vähän harmitti, että muiden lasten ei tarvinnut käyttää kypäriä...Käyttävätkö teidän lapset potkulautaillessa kypärää?
Pian se parin päivän reissu päättyi ja keskiviikkoiltana kaksi väsynyttä, mutta onnellista poikasta pakattiin autoon pienet vatsat pullollaan mansikoita ja jäätelöä. Pienempi nukahti pian auton käynnistyttyä, isompikin antoi matkan aikana unelle periksi ja molemmat kannettiin kotona suoraan omiin sänkyihinsä.
Oi, teillä on ollut ihania hetkiä! Kaikki nauttivat tuollaisesta lomasta. Kyllä potkulaudalla menoon tarvitaan mielestäni todellakin kypärä siinä, missä pyörällä ajamiseenkin. Meno on helposti aikamoista.. Hui!
VastaaPoistaMunkin mielestä kypärä on paikallaan potkulautaillessa! Tuntui vaan tosi tyhmälle, kun oma poika oli se ainoa "outo" kypäräpää neljästä 3-6 vuotiaasta lapsesta. Ja sai osakseen ihmettelyä. Onneksi ei kuitenkaan suoranaista kiusaamista.
PoistaNäitä tilanteita tulee jatkossa yhä enemmän, kun lapsi kasvaa ja elinpiiri laajenee. Huokaus.