Hämärästä valoon ja varjoihin

Syksyistä on ja talven tuloa ilmassa. Loppuviikoksi on lupailtu jopa lunta näille nurkille!

Millä mielin odotatte lunta? Itse en ole viime päivien kirkkaudessa lunta ehtinyt kaivata, mutta sateisina päivinä toki toivoisi valkoista valontuojaa pimeyteen. Ja helpottaahan lumi tuota lasten ulkovaatehuoltoa melkoisesti.

Säät ovat viimeisen viikon aikana tosiaan vaihdelleet. On saatu talsia hämärissä, tihkusateisissa sumupäivissä ja toisinaan on kylvetty kuulaassa syysauringossa, sormet kohmeessa, ihastellen ruskan värejä. Viime päivien ulkoilun teema on ollut - yllätys, yllätys - haravointi ;)

Mutta ollaan me tehty muutakin. Näissä ensimmäisissä kuvissa teimme eräällä päiväkodista paluureissulla poikkeuksen, emmekä jääneetkään bussista kodin lähellä, vaan ajoimme leikkipuistolle saakka. Oikein eväiden kanssa :)

Tämä siis selittää isoveikan surkuhupaisan sadevarustuksen...raukalla oli vielä välikausihousut ja colleget noiden kurahousujen alla ja sadetakin alla (joka oli lisäksi oudosti kurahousujen alle tungettu!) fleece normipaidan päällä. Kyllä oli hikinen paketti!

Riisuimme kurahousut heti puistoon päästyämme, mutta jätimme sadetakin vähän niinkuin testimielessä: kokeillaan millainen hiki saadaan aikaiseksi leikeissä. Kovin oli nihkeä poika, kun pääsimme kotiin ja fleece aivan märkä :/ Päiväkodissa isoveikka muuten aina vaihtaa paitaa aamupäivän ulkoilun jälkeen, enkä yhtään ihmettele. Kun varustus on tuollainen...Tämän vuoksi meillä kotona vältetään turhaa sadevaatteiden käyttöä, jos suinkin tec-välikausivaatteilla pärjätään.

Söpöt ja ilmeisen laadukkaasta trikoosta ommellut apinapipot ovat veljen vaimon käsialaa. Pojat haluaisivat pitää noita aina, mutta välillä ne täytyy pestäkin. Ainakaan ekassa pesussa eivät menneet miksikään :)

Perjantaina illalla paistoi aurinko ja ainoa kauniisti värittynyt vaahteramme loisti kirkkaan keltaisena syysauringossa. Miesväki lähti mökille viikonlopuksi ja minä heilutin haravaa oikein tosissani! :)

(ja tein kirpparikierroksen, josta tein erillisen postauksen)

Oli muuten suoranainen ihme, että jumissa olevat niskat eivät äityneet haravoinnista, vaan pikemminkin päinvastoin. Sunnuntaina haravoin vielä kahteen otteeseen: pari tuntia aamupäivällä ja tunnin illalla lenkin jälkeen. Tulipas hapekas ja aikaansaanut olo :) Mutta kyllä minä silti haluaisin sellaisia puita, jotka osaavat vetää lehdet syksyllä takaisin oksien sisään!

Maistuuko haravointi teille?

 

 

Suurimmasta osasta vaahteroista on jo lehdet pudonneet, mutta koivuissa ja sireeneissä on yhä lehtipuku tallella. Tykkään lehtipuista myös lehdettöminä: niiden siluetit ovat kauniita taivasta vasten.

 



 

Vaahteroiden alla kun asutaan, teetimme pari vuotta sitten portin, jossa on vaahteranlehti-koriste. Auki oleva portti luo hauskan varjon punamultaiseen aitaan. Portti on tärkeä turvavaruste, muuten pikkuveli juoksisi suoraan vilkkaasti liikennöidylle tielle.

Nyt on taas isoveikan pitkä viikonloppu ohi ja huomenna on viikon eka päiväkotipäivä väsykiukkuineen. Edessä pitäisi olla normaali arkiviikko, miehellä lyhyt reissu kotimaassa.

Viikonlopuksi olemme kaavailleet kahdenkeskistä hotellireissua pääkaupunkiseudulle, jos vaan budjetti antaa myöten. Laskelmat meneillään. Mummo ja vaari ovat luvanneet tulla pitämään poikia silmällä. Olemme tehneet tällaisen viikonloppureissun yleensä keväisin ja syksyisin. Tekisi kyllä älyttömän hyvää pieni irtiotto tästä 24/7 läsnäolosta ja lasten 120 % huomioimisesta. Sitten sitä taas muistaisi, että on joskus ollut muutakin kuin äiti?!?

Pirteää viikonalkua teille! :)

Vahteristonemäntä