Tässä sitä nyt sitten ollaan. Ensimmäinen Mini Rodini on polskinut vahteristonmäelle. En koe edelleenkään olevani kohutun merkin lumoissa, mutta tämä paita oli saatava. Ja kun sain vielä vinkin alekoodista - se oli menoa.
Siinä se frakkipukuinen mollottaa: pingviini surullisine silmineen, joista en edelleenkään pidä. Kaukaa katsottuna hahmoja voi kyllä kuvitella Happy Feet-elokuvan otuksiksi, kun käyttää hieman mielikuvitusta. Pingviinit ovat yleisesti ottaen aivan ihania eläimiä - ja kaikenlisäksi urokset hautovat munan! ;)
Paita on tilattu BabyShopista, jossa oli vielä isoveikan kokoa 116/122 jäljellä. Paketti tuli nopsaan ja suoraan postilaatikkoon.
Siinä se frakkipukuinen mollottaa: pingviini surullisine silmineen, joista en edelleenkään pidä. Kaukaa katsottuna hahmoja voi kyllä kuvitella Happy Feet-elokuvan otuksiksi, kun käyttää hieman mielikuvitusta. Pingviinit ovat yleisesti ottaen aivan ihania eläimiä - ja kaikenlisäksi urokset hautovat munan! ;)
Paita on tilattu BabyShopista, jossa oli vielä isoveikan kokoa 116/122 jäljellä. Paketti tuli nopsaan ja suoraan postilaatikkoon.
Tämä pingviinikuosi on ihana ja pingviinit ovat meille erityisiä. Tämän olen aiemminkin kertonut: isoveikalla on unileluna pehmopingviini (sellainen iloinen, happyfeetin näköinen pullero-poikanen), jonka hankin aikanaan vauvankaipuisena itselleni tietämättä, että isoveikka kasvoikin vatsassani. Pehmolelun silmät on toteutettu niin, että se näyttää katsovan aina kohti, vaikkeivat silmät liikukaan. Se ei ole mikä tahansa pehmo.
Siksi siis pingviinejä. Ja sitten sovittamaan! :)
Siksi siis pingviinejä. Ja sitten sovittamaan! :)
Pojan kasvot loistivat, kun postipaketista paljastui pingviinipaita! Vaikka posti on tuonut uusia vaatteita viime aikoina muutenkin, oli tämä jotain erityistä. Koska pingviinit ovat erityisiä. Voisi puhua jopa isoveikan voimaeläimestä. Pingviini suojelee ja ymmärtää.
Oli liikuttavaa kuunnella, kun isoveikka pohti, mitä pingviini-unilelulle tapahtuu, kun hän itse kuolee. Tai että jos meille tulee rosvoja ja he varastavat hänen rakkaimman lelunsa, pingviinin. Kaikkea se pieni mieli jo miettiikin :/
Olemme lohduttaneet poikaa kertomalla, että varkaat eivät ole kiinnostuneita lasten leluista vaan ihan muista tavaroista. Kuoleman yli pingviinilelu on kuljetettu ajatuksella, että isoveikka voi antaa unilelunsa aikanaan omille lapsilleen ja lapsenlapsilleen, jolloin hänen jälkeläisensä voi vuorostaan hoitaa rakasta pingviiniä. Kyllä sai äiti ja isi nieleskellä kyyneleitä, kun näitä aiheita käsiteltiin...
Ovatko teidän lapset kyselleet vakavista aiheista? Missä iässä? Meillä alkoivat kuolemapohdinnat pian 4-vuotis syntymäpäivän jälkeen. Minusta kovin varhain. Tällä hetkellä mietitään lisäksi tulipalon mahdollisuutta ja lelujen tuhoutumista :/
Palataanpas taas aiheeseen, eikä sukelleta enää syvemmälle. Paita on tosiaan beige eikä valkoinen. Oliko ensimmäinen erä mahdollisesti valkoinen vai mistä minulla on sellainen kuva, että nämä paidat olisivat valkoisia? Tämä beige on kyllä turvallisempi väri lapsen päällä :)
Koko on mun mielestä juuri sopiva: kutistumis- ja kasvunvaraakin löytyy hieman. Malli on mukavan pitkä ja kapea, nätisti istuva. Juuri kuten lupailittekin :) Onnistunut kaula-aukko.
Sovituksen housut me&i:n velour joogapants, väri kameli. Isoveikan tämänhetkiset lempparihousut pehmeän velourin ja erikoispitkien nilkkaresorien ansiosta. Ei tarvita edes sukkalukkoja! :)
Koko on mun mielestä juuri sopiva: kutistumis- ja kasvunvaraakin löytyy hieman. Malli on mukavan pitkä ja kapea, nätisti istuva. Juuri kuten lupailittekin :) Onnistunut kaula-aukko.
Sovituksen housut me&i:n velour joogapants, väri kameli. Isoveikan tämänhetkiset lempparihousut pehmeän velourin ja erikoispitkien nilkkaresorien ansiosta. Ei tarvita edes sukkalukkoja! :)
"Heippa, nähdään taas uusien sovitusten merkeissä!" :)
Mitäs tykkäätte paidasta? Mikä on lemppari-rodinisi? Kolmosdropin pakolliset hankinnat?
Mitäs tykkäätte paidasta? Mikä on lemppari-rodinisi? Kolmosdropin pakolliset hankinnat?
Vahteristonemäntä
Mä en tykästynyt Rodineissa nyt muuhun kun noihin pingviineihin, ja sitten kun pingviini-collegen resorit alkoi lörpöttää, niin ei tee ihan hevillä mieli ostaakaan tuon hintaluokan vaatteita. Toi paita on kyllä kiva (ja mun mielestä beige ollut koko ajan)! :)
VastaaPoistaSama mulla: vain pingviinit miellyttää toistaiseksi. No ketut voisi myös mennä, jollei olisi niin tolkuttoman kalliita.
PoistaSe on kyllä anteeksiantamatonta, että resorit alkaa lörpöttää
:( Voisko niistä reklamoida?
Mä en oo mikään Rodini-fani,mutta mietin myös meidän pojille noita pingviinipaitoja :)
VastaaPoistaTosta syvällisten pohtimisesta..Meillä tyttö oli 2,5 kun mun vanhempien koira kuoli,ja siitä alkoi kuoleman pohtiminen. Eniten varmaan 4-5 - vuotiaana,jolloin taas mun isoisä kuoli.
Vanhempi poikakin tais aloittaa kuolemisen pohdinnan n. 3-vuotiaana,ja nuorin jo nyt,2,5-vuotiaana. On tosi vaikeeta selittää ton ikäiselle asioita. Meillä mietitään myös varkaita ja just lelujen/tavaroiden kohtaloa.Vanhempi pohti 5-vuotispäivän jälkeen kovasti miten meillä sitten nukutaan kun he on aikuisia yms. Tippa tosiaan tulee herkästi linssiin kun noin pienet on jo isojen asioiden äärellä.
Kiitos kommentistasi ja tervetuloa lukijaksi :)
PoistaPingviinipaidat houkuttavat, vaikkei muuten rodineista niin välittäisikään. Ne ovat niin sympaattisia :)
Teillä on pohdittu kuolemaa varhain, varmaan tosiaan kohdalle sattuneen tapauksen vuoksi. Ja kyllähän lapset alkaa miettiä näitä juttuja kovin eri ikäisinä, oman persoonansa mukaan. Voin kuvitella, että alle 3-vuotiaalle on kyllä hankala selittää tällaisia asioita. Kaikkeen sitä vanhemmat joutuvatkin!
No niin! Siinä se nyt sitten on. Ihan mahtava tunne, kun lapsi tykästyy johonkin vaatteeseen yli kaiken. Koko on just passeli.
VastaaPoistaKiitos neuvoista koon ja ostopaikan suhteen! :)
PoistaMä oon tykästynyt kovin pariin Rodinin kuosiin, vaikka meiltä ei niitä löydy. Tää opiskelu vie mahdollisuuden tollaisiin ihanuuksiin, paitsi jos hyvällä alennuksella saa. :) Tää pingviinipaita on kertakaikkiaan ihana, tykkään kyllä noista kuvista, niiden asettelusta, väristä ja tyylistä. Jossain mallistossa oli tiikerikuosi, joka oli kanssa herkku. :)
VastaaPoistaMeidän Nooa on hurjan kova pohtija. Hän oli päälle vuoden, kun äitini kuoli, ja mami on ollut iso osa meidän elämää, vaikka "enkeli" onkin. Mamille näytetään osaamiset ja häntä rakastetaan. Se särkee sydäntä, vaikka oonkin siitä toisaalta onnellinen. Jossain vaiheessa Nooa alkoi kyselemään, kuolenko mäkin kun oon hänen äiti tai kuoleeko hän. Onneksi niistä pohdinnoista päästiin "ei varmasti" -toteamuksella. Hän mietti myös, että onkohan taivaassa sellainen liikennemerkki, joka sanoo, ettei sieltä saa lähteä. <3 tosiaan kaikenlaista pieni pää miettii.
Ihanaa viikonloppua ja reippaita kivetystouhuja! :) mekin puuhaillaan pihalla, kun pojat pääsee mummolaan yökylään. Luksusta. :)
Oi, teillä on ollut aihetta syvälliseen pohdintaan ihan perhepiirissä :(
PoistaToi on just vaikea juttu, kun lapsi tajuaa oman kuolevaisuutensa ja sen kautta käsittää, että kuka tahansa voi kuolla. Meillä ei vielä onneksi tajuta, että kuolla voi milloin ja missä tahansa, vaan ajatellaan että kaikki kuolevat "sitten joskus vanhoina".
Ihania nuo Nooan pohdinnat :)
Mukavaa lapsivapaata viikonloppua teille!